Seuraavaksi vuorossa: makuuhuone

Otamme valohoitoa keittiön ikkunan ääressä, orkidea ja minä.

Miten ihanaa onkaan nähdä auringonsäteitä! Jos katsoo vain männynlatvoja, voisi kuvitella, että ulkona on kesä. Samalla tavalla valo niihin lankeaa. Ihmettelen, että nyt kaipaan kesää, kun kesällä en osannut nauttia. Ehkä kaipaankin mahdollisuutta kietoutua villapaitaan ja katsella kalliolta aurinkoa ja merta.

Löysin eilen kankaan, jolla päällystää sängynpääty uudestaan. Jos se olisi myös alku ideoille makuuhuoneen laittamiseksi. Olen jälleen hienostuneen ja elegantin tyylin kannalla. Samppanjan ja beigen eri sävyjä yhdistettynä kultaan ja suklaan ruskeaan. Pronssia - tai jopa mustaa - jämäkkyyttä luomaan.


Tunnen olevani outo, kun en innostu vanhoista kaapinovista. En, vaikka kuinka mietin, miten maalaan ne valkoisiksi, koristelen mustalla. Kovin monet ovat niitä ihailleet. Sellaisetkin, jotka itse ovat modernimman tyylin kannattajia. Ulkonäöllisesti ne vielä ymmärrän - edellisessä asunnossani olisin hihkunut innosta. Mutta en selvästikään osaa toimia kaapinovien kanssa (niitä on viisi rivissä). Jäävät aina puoliksi auki ja siksi huone näyttää aina sotkuiselta. Alan kallistua lasiliukuovien hankintaan.

Mutta tänään on sängynpäädyn vuoro.

Kun sataa

Kun sataa, voi

...hyvällä omalla tunnolla käyttää läheltä menevää bussia joka menee lähelle
...juoda villivadelman makuista kivennäisvettä ja ajatella, että on kesäsade ja siksi janottaa
...keittää kolmannen mukillisen Cafe Lattea, jotta heräisi
...haahuilla kirjakaupassa osastolta toiselle ja nauttia uusien kirjojen tuoksusta
...ahdistua sisustuskangasosastolla, koska sateessa ja pimeässä mikään ei näytä kiehtovalta, raikkaalta tai valoisalta
...innostua valaisinosastolla, koska siellä on yksinkertaisesti valoa
...pelastaa muutossa parvekkeelle passitettu divaani ja laittaa se kuntoon myyntiä varten (Ikean Tylösand -divaani siis myynnissä!)
...punata huulet tietäen, että ne eivät voi olla liian punaiset
...etsiä lohtua mistä vain: pokkarista, hyvästä punaviinistä, Tricia Guildenin kirjasta, pähkinöistä, eilisen kokkailun tuloksista, kuvitellusta valohoidosta, sisustusideasta, orkidean uuden kukinnon alusta...

Tuparidinneri

Ostin itselleni ruusuja. Halusin palkita ja piristää itseäni. Niistä on iloa huomennakin, toisin kun viinilasillisesta...


Olen kutsunut illalla ystäviäni syömään. Samalla vietämme tupareitani. En halunnut järjestää isoja partyja. Mieluummin teen dinnerin. Myöhemmin ehkä toisen toisille ystäville. Samalla näihinkin seiniin alkaa muodostua stooreja. Hyviä, positiivisia stooreja, toivon.

Päätin tehdä 'braavuureitani'. Sekä sen pakollisen kokeilun. En ole varmaan koskaan tehnyt kutsuille ruokia niin, että kaikkia olisin etukäteen kokeillut. Jokin jännitysmomentti oltava. Tällä kertaa se on lampaanpaisti.

Illan menu:

Sinisimpukoita valkoviinissä
Maalaisleipää
***
Kantarellirisottoa
Lampaanpaistia
***
Juustoja
Mustikkasemifreddoa

Hyvästä ruuasta nauttiminen on loistava tekosyy pukeutua hyvin. Pikkumusta päälle, korkkarit jalkaan. Voisi kuvitella, että suuremmastakin juhlasta on kyse. Oikeastaan onkin. Juhlimme kotia. Voiko parempaa juhlan aihetta olla?

Joulukenkiä

Tänä vuonna teen jouluni - tai ainakin pikkujouluni - kengillä, milläs muullakaan.

Stockan jouluosastolta löytyi lajitelma erilaisia kenkiä. Kuuseen ripustettavaksi. Taidan laittaa ne tosin vain pöydälle asetelmaksi. Ovat kauniita, harmittomia ja hauskoja. Myyjäkin hymyili, kun vein lajitelmani kassalle. Tänään taidan hakea toisen.


Välillä mietin, milloin tämä kenkien ja kengän muodon ihailuni menee yli. On tainnut mennä jo kauan sitten. Nyt se on vain hauskaa.

Pohdiskelua muodista

Valkyrianin mallistoa Jäälinna-muotinäytöksessä viime Helmikuussa

Olen viime aikoina miettinyt paljon mitä kaikkea oikeastaan tarkoitamme puhuessamme tyylistä. Olen pohtinyt designin ja muodin välistä eroa, erilaisten mallistojen/designin merkitystä. Miksi tanskalaiset merkit ovat Suomessa niin vahvoja ja miksi suomalainen design on tavallisen pukeutujan näkökulmasta välillä vähän vaikeaa, liian erikoista? Miksi itse pidän Milanon ja Pariisin tyylejä 'ainoina oikeina klassisen pukeutumisen' tyyleinän ja miksi yksi mallisto luo muotia, toinen ei?

Että onko visioni ja missioni suomalaisen katukuvan muuttamisesta, ihmisten innostamisesta pukeutumista kohtaan yksinkertaisesti epärealistinen? Jos me tunnemmekin omaksemme tämän tyylimaailman, joka nykyisin vallitsee. Että ne muut, joita niin monet haluaisivat tänne tuoda - minäkin - tuntuvat vierailta. Mutta miksi se meidän oma design tuntuu myös vieraalta? Miksi emme käytä enemmän vaatteita, jotka ovat kuitenkin täällä - omissa olosuhteissamme, omassa kulttuurissamme - luotuja?


Meillä on loistavia designereita. Huomaan ajattelevani, että he ovat designereita, eivät muodin luojia. Muoti syntyy muualla. Design puolestaan on aina jotenkin vaikeampaa. Siihen yhdistyy jo ajatuksia taiteesta. Se on paljon pysyvämpää, ei niin helposti ohimenevää.

Olen tarttunut jälleen moniin muotia ilmiönä käsitteleviin kirjoihin. En lakkaa ihmettelemästä, miten niin yksinkertaiselta tuntuva juttu voikin olla niin monisyinen ja moninainen. Ehkä siksi se pitää otteesaan ja kiehtoo. Ehkä siksi on aina niin vaikeaa löytää juuri sitä tiettyä, mitä etsii...

Kengät kengät

Olen niin onnellinen. Tilaisuus, jossa olin puhumassa, meni hyvin. Lopuksi sain muutaman kiperän kysymyksenkin. Presidentti Halosen pukeutumisesta ja korkokengistä. Taisin innostua. Korkokengistä voisin puhua vaikka kuinka pitkään. Niiden anatomiasta, muotokielestä. Mukavan kengän tunnusmerkeistä - ja siitä, että niitä voi käyttää melkein missä vain. Yritän aina hillitä itseäni. Kaikille korkokengät eivät ole maailman tärkein asia.

Olen elävä esimerkki siitä, miten korkokengillä voi kulkea melkein missä vain, milloin vain. Se vaatii tahtoa, joskus vähän reittien suunnittelua ja paljon sitkeyttä. Minuakin sattuu. Olen varma, että kaikkia korkokenkiä paljon käyttäviä sattuu. Päkiät eivät vain aina jaksa ja liian myöhään laitetut (kun jo sattuu) päkiätyynyt eivät auta. Silti rakastan korkoja niin paljon, että puen ne uudelleen ja uudelleen. Paitsi jos on päästävä nopeasti tai maasto on erityisen hankala..

Talvella piikkikorko toimii hyvin jäänaskalina. Kesällä saatan sipsutella koroillani vielä mökin pihassakin. Tunnen erityistä riemua, kun keväällä voi vaihtaa saappaista pikkukenkiin. Syksyllä taas yritän venyttää avokkaiden käyttöä mahdollisimman pitkään säärystimiin turvautuen.

Aina en edes pysy pystyssä. Kompuroin, on sattunutkin. Liian korkeita (>10cm) katson nykyisin jo kauhulla: jos noilla kaatuu, tulee kovin korkealta alas. Mutta kävelemään ei opi kuin kävelemällä...

... ja nähtävästi minulla on taito ainakin innostaa muitakin kokeilemaan. Ovatpa jotkut jääneet koukkuunkin. ;)

Tiesittekö muuten, että korkokengät olivat aluksi ihan miesten juttu?

Vinkkejä vinkkejä

Kuva:Style.com/Emporio Armani

Valmistelen tyyliluentoa ja muistan taas, miksi tähän nykyiseen hommaani ryhdyin. Etäisyyden ottaminen jopa omaan intohimoonsa tekee välillä hyvää. Näköjään.

Nyt mietin taas innoissani vinkkejäni, sanomaani julistan:

... pukeutuminen on myös kunnioittamista
... tyyli nousee sisältämme, ulkoisin keinoin sitä vain ilmennämme
... mieluummin aavistuksen yli kuin ali
... lempiasusteesta/-vaatekappaleesta voimme saada voimaa
... perusvaatekaappi on kaiken a ja o...

Olen käynyt satoja kuvia läpi löytääkseni esimerkkejä tämän hetken trendeistä. Miettinyt, miten kuvaisin vyön käytön mahdollisuuksista, kuvittaisin viestiäni asusteiden merkityksestä.

Kunpa edes yksi kuulijoista innostuisi pukeutumisesta, toinen saisi heti huomenna hyödynnettävän vinkin. Siksi tähän lähdin.

hukattuja ja löydettyjä inspiraatioita

Monta ajatusta päässä. Monta pohdittavaa kysymystä. Paperille - tai ruudulle - en meinaa saada sanaakaan. Inspiraatio on ollut kateissa, idea hukassa. Olen pyörinyt ja hyörinyt. Yrittänyt, ettei tyhjyys saisi taas otettaan. Yrittänyt unohtaa ja keksiä uutta. Löytää ja kadottaa.

Samaan aikaan olen innostunut atelje-nurkkauksestani, jossa on liian vähän valoa. Testausmielessä syntyineistä hameista. Pöydällä lojuvista kankaanpalasista, joista on tarkoitus tulla se täydellinen kotelomekko.


Frendeistä - aidoista ja vara-kavereista. Niistä, jotka heiluvat dvd:n kautta tv-ruudullani 10 kauden ajan. Joiden tarina jatkuu mielessäni viimeisen jakson jälkeen (jonka ajan aina itken, ties monennen kerran). Joita katsoessani aina mietin, onko tervettä uppoutua heidän tarinaansa sillä tavalla ja katsoa niin monta jaksoa putkeen.

Vielä enemmän olen saanut energiaa niistä toisista. Oikeista ystävistäni. Jotka kaiken pohdiskelun aikana auttavat heilahtamaan suuntaan tai toiseen. Saavat hymyn huulille pienillä letkautuksillaan. Muistuttavat, että itselle on hyvä joskus nauraa. Mutta joiden kanssa on ennen kaikkea turvallista pohtia.

Olen innostunut haluamisesta ja tahtomisesta. Kristallilampusta. Oivalluksesta, että hihassa tavallinen 2o2n-joustinneule näyttäisi ehkä sittenkin koristeellisempaa neulosta paremmalta. Vähitellen muotoutuvasta pukeutumishuoneesta, jossa kampauspöytä pääseekin keskelle lattiaa ja Stenvallin ankkataulu makuunurkkausta koristamaan.

Ja silti ihmettelen, missä on inspiraationi, ideani, intoni? Miksi mikään näistä ei riitä? Miksi aina on pyydettävä enemmän?

Tuunataan mekko

Kuvaa eteisestäni...

Onnistuin petsauspuuhissani tahrimaan yhden mustan mekon. Uusimman vielä, josta kuvia löytyy täältä. Omasta mielestäni en edes käyttänyt sitä missään kriittisessä vaiheessa. Ehkä sotkin itseni keittäessäni teetä vielä, kun öljyvaha oli märkää ja tasojen lähellä ei olisi saanut edes hengittä. Ehkä vain ohikulkiessani helma osui johonkin. Vai levitinkö yhden öljykerroksen tasoille se päälläni? Joka tapauksessa mekko pääsi juuri kolmatta kertaa pesukoneeseen. Välissä se on saanut maistaa niin mineraalitärpättiä, kynsilakan poistoainetta kuin suuren määrän pyykinpesuainetta.

Alan luopua toivosta...
ja miettiä tuunausvaihtoehtoja, ennen kuin koko mekko on pilalla.


Paljettien tai helmien ompeleminen kuvioksi tahran päälle olisi mielestäni paras rangaistus itselleni. Mitäs olin niin huolimaton. Tykkäisin varmasti lopputuloksesta, mutta en tiedä, riittäisikö kärsivällisyyteni. En ole nimittäin käsinompelijana ja kirjo-ompeleiden tekijänä parhaimistoa. Tosin nyt minulla olisi siihen runsaasti aikaa. Valmiit paljetti- tai helminauhat puolestaan ovat trikoolle varmasti liian painavia.

Ompelukoneeni koristeompeleet eivät peitä riittävästi. Pitsiä mietin. Myös trikoonauhasta ommeltuja spiraaleja ja kukkia.

Vai sittenkin leikkaan pois tuhriintuneen palan ja huolittelen mekon paidaksi? Tai yritän löytää yhtä hyvää trikoota ja korvata etuhelmakappaleen uudella? Parin pesukerran jälkeen värieroa ei ehkä huomaisi. Värjäyskin kävi mielessä. Kaapista löytyi pari pussia jotain värijauhetta. Mutta 90 asteessa peseminen kuulostaa siltä, että sen jälkeen mekosta ei olisi mitään jäljellä. Tuskin vahakohdat edes ottaisivat väriä vastaan. Jos ottavat, huolestuisin noiden keittiön tasojen kestävyydestä...

Vai ottaisinko vahapurkin uudelleen esiin ja levittäisin sitä kauttaaltaan mekkoon? :)

En ole koskaan tuunannut tällä tavalla mitään. Mekko on kuitenkin ihana ja aivan liian uusi lattiaräsyksi. Sen pääntie on hyvin imarteleva, joten paitanakin sitä tulisi varmasti käytettyä.

Eli hei kaikki tuunaajat: mitä minun kannattaisi mekolle tehdä? Olisin ideoistanne erittäin iloinen.

(Vahatahra on levittynyt erityisesti oikean reiden kohdalle, hieman puumaiseksi rakenteeksi, joka jatkuu keskeltä helmaa kohden. Mikään yksittäisistä tahroista ei ole kovin suuri, mutta niitä pieniä on sen verran paljon, että jälki näkyy. )

Ompelunurkkaus

Uusi ompelunurkkaukseni on korkattu. Se toimii loistavasti. Juuri sopivasti tilaa, valoa tarvitaan lisää. Pöydän vierelle on tarkoitus jossain vaiheessa hankkia hylly, johon saan enemmänkin ompelutarvikkeita käden ulottuville.

Ideana on, että kun en ompele, voin vetää hapsuverhot eteen. Ainakin osa sotkuista, joita en jaksa heti ompelut lopetettuani siivota, olisivat poissa näkyvistä. Ehkä sitä myötä koko kämppä ei jatkossa olisi langanpätkien ja neulojen peitossa.

Ompelimossa syntyi tänään päälliset kahteen sohvatyynyyn. Sisuksena niissä on Ikeasta hankitut höyhentäytteiset tyynyt, jotka vaikuttavat hyviltä. Juuri tällaisten tuotteiden kohdalla en lakkaa ihmettelemästä Ikean hinta-laatu-suhdetta. Kangas oli edellisessä asunnossani paneeliverhona seinällä. Täällä eivät seinäverhot ole välttämättömät (aiemmin yritin saada niillä myös kaikua pois), joten kangas pääsi uusiokäyttöön. Sohvalle mahtuisi pari tyynyä lisääkin. Haluaisin sen näyttävän erityisen mukavalta ja houkuttelevalta...


Toivon niin, että ompelunurkkaukseni inspiroisi minua ompelemaan jälleen. Haluaisin ja suunnitelmiakin olisi, mutta syystä tai toisesta se viimeisin inspiraatio on ollut kateissa. Joskus vain on niin...