Leideilyä

Arjen sulostuttajat

2012-01-22T17:16:00.000+02:00

Yksi elämänfilosofiani on etsiä nautintoa ja iloa pienistä hetkistä ja asioista, tavaroista ja tapahtumista arjen keskellä.

Minulle miljööllä, ympäristöllä on suuri merkitys sille, kuinka hyvin viihdyn, osaan rentoutua ja nauttia. Kuva on Milanosta vuoden takaa, eräästä kahvilasta, josta tuli suosikkejani tuon olohuonemaisen sisustuksen takia.

Yksi parhaista tavoista nauttia on pysähtyä keskellä päivää johonkin ihanaan kahvilaan lounaalle tai vain kahvikupposelle. Kuva on syyskuulta, jolloin aurinko vielä lämmitti ihanasti. Tänään olen kaivannut aurinkoa ja lämpöä paljon....

Joskus ne voivat olla hyvinkin omituisia. Useimmiten ne helpottavat elämää, kuten astianpesukone, jonka ansiosta keittiö putsautuu hetkessä (muistan vielä liiankin hyvin ajan, kun en sellaista omistanut ja siksi iloitsen viikottain siitä, että sellainen nyt on ja se vielä toimii hyvin). Tai raastinrauta, jolla saan valkosipulit hienonnettua aivan pieneksi ilman sitä hankalasti pestävää valkosipulinpuristinta. Tai Clas Ohlsonilta bongaamani mikrokuituliinat, joilla kylppärin saa kiiltäväksi ihan hetkessä.

Sitten on myös niitä arjen sulostuttajia, puhtaasti iloa ja nautintoa tuottavia. Ne eivät välttämättä ole käteviä, mutta sitäkin ihanampia. Ilmankin tulisi toimeen, mutta minua ei haittaa, että ne kuuluvat elämääni.

Kuten tuo "kahvimuki", josta aamulatte maistuu erityisen hyvältä. Seuraava mukikoko olisi sitten varmaankin ämpäri. ;) Kädessä tuo tuntuu hyvältä, vaikka onkin iso ja ulkonäöltään kolho. Pari tuollaista kun aamulla juo, herää varmasti.

Nautin myös sormikkaista, joilla voi käyttää kosketusnäyttöistä puhelinta. Hyvästi siis palelevat sormet, kun tekstiviestiä näpytän tai nettiä puhelimellani näin talvisaikaan selailen...( ja ystävilleni kiitos lahjasta!) Pointtina ovat nuo harmaat sormenpäät, joissa on käytetty eri lankaa kuin muuten sormikkaissa.

Ompelunurkkaus - varsinkin nyt, kun sen toimivuutta olen taas saanut parannettua - on yksi jokapäiväisistä nautinnoistani. Korien maalaaminen valkoiseksi raikasti ja kevensi nurkkauksen ilmettä. Nyt se ei tunnu niin pieneltä ja ahtaalta. Edelleen parasta kuitenkin on, ettei koneita tarvitse aina pakata pois, kun hommat lopetan. Vastaavasti ne - Fru Husqvarna ja Mme Bernina - odottavat aina valmiina toimimaan, kun tarvitsen. Olenko muuten jo esitellyt uuden säilytysjärjestelmäni: lasipurkit ja -maljakot napeille, vetoketjuille ja ompelulangoille?

Charleston

2012-01-16T23:19:00.000+02:00

Viimeisen viikon aikana yksi sana on ajatuksissani ollut ylitse muiden: Charleston!

Ensin odotusfiiliksillä. Perjantain ensimmäisen tunnin jälkeen, rytmi jäi soimaan päähän, jalka vipatti bussipysäkilläkin... tänään toisen tunnin jälkeen olen täysin varma:

Charleston on täydellinen tanssi(liikunta)laji minulle!

Mahtavaa musiikkia, vauhtia - ja iloa. Eihän sitä nimittäin voi vakavin naamoin millään tanssia. Hymy irtoaa väkisinkin, jos peiliin sattuu katsahtamaan, vaikka koko ajan mennään päkiöillä ja jalat swingaa. Saa hullutella, flirttailla ja olla leidi. Jos tämä ei auta kaamosmasennukseeni, niin ei mikään.

Välillä minusta tuntuu, että elän aivan väärällä vuosisadalla ja -kymmenellä. Jos voisin, hyppäisin mielelläni kokemaan iloisen 20-luvun tunnelmaan, keskelle hapsumekkoja, art deco-koristeluja, lainekampauksia, hiuslaitteita ja helminauhojen runsautta....

Ennen aikakoneen keksimistä tyydyn suunnittelemaan 20-luvun bileitä ja nautin viikottaisistani Charleston hetkistäni...

Projektina talvitakki

2012-01-08T20:23:00.001+02:00

Jos olisin designer, suunnittelisin todennäköisesti vain takkeja. Kahdesta syystä. Ensinnäkin, takki on mielestäni yksi tärkeimmistä vaatteista sekä lämpimänä pysymisen takia että huolitellun pukeutumisen näkökulmasta. Ajatelkaahan, kuinka usein teemme ensivaikutelman takki päällä, ja toisaalta, kuinka paljon takkimuodilla on vaikutusta katukuvaamme...

Toisaalta takkisuunnittelu ja -mallisto kannattaisivat siksi, että mielestäni kaupoissa on liian vähän tarjolla hyvännäköisiä takkeja. Ne muutamat, jotka olen löytänyt, ovatkin sitten vain ikiunelmoinnin kohteena hintansa tähden. Siitäkin huolimatta, että olen valmis hyvästä takista maksamaan paljon.

Ulkonäkökriteerin lisäksi odotan takiltani käytännöllisyyttä ilman, että minun täytyy tinkiä tuosta ensin mainitusta. Tämä viimeistään on johtanut siihen, että olen kiinnostunut takkien valmistuksesta. Eli keväällä ja syksyllä takin pitäisi kestää jonkin verran kosteutta ja suojella minua tuulelta. Talvella taas toivon, että takki on niin lämmin, että voin muuten pukeutua vaikka kesämekkoon... En tykkää kerrospukeutumisesta, vaikka se järkevää olisikin. Ja mielestäni untuvatakki ei vain ole "jokatilanteentakki" (siis omaa tyyliäni ajatellen), ellei mittarissa ole -20 astetta tai kylmempää...

Kun eilen lämpömittari valahti käytännössä ensimmäisen kerran tänä talvena pakkasen puolelle, oli aika ryhtyä hommiin. Jo aiemmin syksyllä (pelätessäni, että tästäkin talvesta tulee edellistalvien kaltainen) olin piirtänyt parikin takkimallia. Viime talvena olin taasen jo hankkinut villakankaan, josta unelmieni takki jäi silloin ajanpuutteen takia valmistamatta.

Nykyisien takkien - ja siis myös takkikankaiden - ongelmana on, että ne eivät ole kovin lämpimiä. Paksuja siis. Villakankaan tulisi olla myös sen verran tiivis, että se edes teoriassa voisi pitää tuulta paremmin. Vanhaan hyvään aikaan takkeihin laitettiin villavatiini päällikankaan ja vuorin väliin. Sellainen voitiin myös tehdä valmiiseen takkiin, jolloin keski-eurooppalaisista takeista saatiin pakkasenkestäviä. Nykyisinkin on vatiinia tarjolla, mutta ne ovat tekokuituisia. Tuon villavatiinin ehdoton vahvuus on paitsi sen lämmönerityskyky, kun ilma pääsee sitoutumaan pörröiseen kankaaseen, niin myös sen keveys ja ohuus. Takista ei tule sen takia tönkkö. Vanuja tietysti on. Thinsulateja ja muita. Mutta ne auttamattomasti vaikuttavat takin laskeutuvuuteen ja keveyteen. Plus, että ne myös hiostavat. Ainakin minua.

Koska villavatiinia ei enää saa, päätin kutoa sellaista itse. Langaksi valitsin villa-alpakan ja puikot selvästi suositusta paksummiksi, että työ etenisi. Silti olen jo usempaan kertaan kaivannut neulomiskonetta, jolla moinen villalevy syntyisi vikkelään. Vasta nyt pakkasten ilmaannuttua hoksasin, että voisin käyttää lisävillakerroksena myös jotain vanhaa ja rikkinäistä, mutta ohutta villapaitaa tai -huivia. Harmi, että olin juuri moisia heittänyt kassitolkulla pois...

Päällikankaana suosin napakoita, riittävän paksuja ja tiheitä villatakkikankaita. Viime talvena valitsemassani on 80 % villaa ja 20 % polyamidia. Tuo polyamidi lisää takin hankauskestävyyttä ja vaikuttaa reilusti metrihintaan. Sitä ei toisaalta ole liikaa, jotta villan loistavat muotoiluominaisuudet säilyvät. Villakankaassa nimittäin on ihanaa se, että höyryttämällä sitä saa sekä venytettyä että kutistettua. Siis silitettyä muotoonsa. Silloin ei ole niin paha asia, jos hieman kaava heittää... ;) Tosin aivan niin kuumalla raudalla en uskalla kangasta nyt käsitellä, kuin jos kyseessä olisi 100% villa. Huonolaatuista kiiltoakin kankaaseen syntyy herkemmin ja jo silitetyn sauman jäljet ovat jälkikäteen vaikeammin peitettävissä.

Takkien tekeminen on ihanaa myös siksi, että ne lopulta syntyvät nopeasti. Sen jälkeen, kun kaava toimii ja tukikankaat - joita tarvitaan paljon ja moneen kohtaan - ovat kiinnitetty. Aikaa vievää huolittelua tarvitaan vähemmän, eikä pienten yksityiskohtien tarvitse olla ihan niin pieniä... Talvitakissa en muuten koskaan ompele päällikangasta ja vuoria pussiin, jotta ilma pääsisi näiden kankaiden väliin - ja siitä villavatiinista olisi oikeasti hyötyä.

En malta odottaa, että takkini olisi valmis...

p.s. siltä varalta, että saatan innostua tämän projektin myötä, valmiina on odottamassa parikin takkimallia ja -kangasta. Ilman villavatiinia...

jakkaran uudet vaatteet

2011-12-30T12:45:00.000+02:00

Minulla on jakkara, joka ei oikein sovi tyyliltään eikä värimaailmaltaan sisustukseen. En ole raaskinut maalata sitä uusiksi, koska se on peritty - ja vielä ikäänsä nähden hyvässä kunnossa. Sen päällystäminen enemmänkin on ollut ajatuksissani. Ja siitä se ajatus sitten lähti, kun sain sisustusseuraa...

Tarvikkeet: Huonekalukangasta ja toista kangasta koristeluun, nitoja, sisustyyny Ikeasta, josta hieman piti fyllinkiä ottaa pois...

Asetellaan tyyny pehmusteeksi istuimen päälle. Vähän otetaan täytettä pois ...

... ja nidotaan tuoliin kiinni...

Päällikankaan mittaus- ja leikkausoperaatio

Iso ympyrä saadaan helposti piirrettyä omatekoisen harpin avulla.
Lanka kiinni kahteen kynään, joista toinen pysyy paikoillaan. Helppoa.

Reuna päätettiin huolitella itse tehdyllä vinonauhalla.
Tässä jo pallistajan kanssa silittämässä nauhaa kuosiinsa.

Kuminauhalla muotoillaan tuolille kaunis kapea kaula -
ja saadaan aikaan luonnollinen rypytys.

Päälle vielä rusetti, joka on samasta materiaalista kuin vinonauhakin.

Valoa kohti...

2011-12-29T13:02:00.000+02:00

Elän jo kevät mielessäni. Niin kuin aina tässä vaiheessa vuotta. Heti Joulun jälkeen. Kun päivä on edes sen muutaman minuutin pidempi. Toivo herää, kun enää ei voi tulla pimeämpää. Hetkeen. Ehkä tästä talvesta siis taas selvitään, vaikka talvitakki on edelleen kankaana ja siihen auringon lämmittävään voimaan on vielä aikaa.

Kun päivä oli vielä lyhimmillään...

Minulla on uusi ystävä. Sarastuslamppu. Uskomatonta, että aamulla voi olla edes jokseenkin helppo herätä. Miten sellainen ei voi olla pakollinen varustus kaamosmaiden kodeissa? En vieläkään pysty tikkana nousemaan pystyyn, kun on sen aika. Mutta huomattavasti helpommin. Hyvästi joskus jopa 1,5 tuntiin venyneet puhelimen herätyksen torkutusajat ja myöhästymiset päivästä, elämästä.

Voimissaan taitaa olla myös vanha ystäväni, orkidea. Nykyisin kaksivanainen, täydellä elinvoimallaan kukkiva, vaikka onkin pimeää. Olen täysin vakuuttunut, että se on se kahvi - ja aamuinen seura, jonka läppärini tarjoaa.

Haluaisin tehdä Uuden Vuoden lupauksia. Että pidän itsestäni entistä parempaa huolta. Että olisin armollinen itselleni. Että parantaisin mahdollisuuksiani pienten nautintojen ja kokemusten toteuttamiseen. Sillä niistä elän, niistä inspiroidun. Pala kaunista, valossa kiiltävää kangasta. Myyjä Eurokankaassa, joka tekee polttotestin varmistuakseen kankaan materiaalista. Vadelma-samppanja-vihreätee, jonka tuoksu jo huumaa. Hyvä ruoka vielä paremmassa seurassa. Pätkä viihdyttävää kirjaa metrossa. Kauniin väriset pyyhkeet kylpyhuoneessa. Kiharat hiuksissa. Muki, johon mahtuu paljon kahvia. Ystävät, joiden kanssa hiljaa oleminenkaan ei tunnu kiusalliselta....

Kiitos vuosi 2011. Olit elämää täynnä.

Tuunaukseen hurahtanut lady

2011-11-08T22:16:00.000+02:00

Joskus kauan kauan sitten mietin yhden remonttihommissa pilalle menneen mekon tuunausta. Silloin olin kovinkin sormi suussa ja ihmeissäni. Mekolle en ole vieläkään tehnyt mitään. Sen sijaan käytän sitä mökkimekkona. On luksusta pukea mökkiolosuhteissa kivannäköinen - vaikkakin tuhriintunut - mekko päälle. :)

Sittemmin on tapahtunut jotain: tuunaus on nykyään niin mun juttu! Kaikki lähti siitä, että jossain vaiheessa hoksasin, että monet asiakkaideni vaatekaapeista löytyvistä vanhoista mekoista ja jakuista ovat käyttökelpoisia, jos niitä hieman muokkaa. Eikä vain hihan, lahkeen tai helman pituutta vaan myös muuntaen koko vaatteen perusolemusta. Alkuperäistä kuitenkin kunnioittaen.

Useimmat tuunaukset menevät ihan korjausompeluiden piikkiin. Vaatteista tulee sen myötä istuvampia ja vartaloa paremmin imartelevia. Tosin jo pienikin muokkaus, kuten hihan lyhennys ja sen rypyttäminen pitkittäissuunnassa kuminauhan avulla, voi muuttaa vaatteen ilmettä oleellisesti.

Viimepäivät ovat kuluneet parin mekon parissa. Tuo turkoosi ensimmäisessä kuvassa oli alunperin normaali, hihaton kotelomekko. Ongelmana oli, ettei mekko istunut kaula-aukon osalta. Huomasin, että se oli kaavoitettu väärin, joten istuvuuteen ei voinut vaikuttaa. Koska mekko olisi jäänyt käyttämättä tuon istumattomuuden vuoksi, oli parempi tehdä mekon yläosasta täysin uudenlainen. Tuunaus oli helppo toteuttaa, koska materiaalina oli thai-silkki - ja myös sen takia se kannatti: mekko saa uuden elämän kuitenkin edelleen vanhalla tarinalla varustettuna.

Tuo toinen on materiaaliltaan joustavaa pitsiä. Mekko oli alunperin pitkähihainen, pienellä o-kaula-aukolla varustettu ja pituudeltaan pohkeen puoleenväliin ulottuva. Päätimme ensin avartaa kaula-aukkoa. Siinä voi tulla ongelmaksi se, että reuna ei istu vaan alkaa lerpattaa. Siksi ompelin reunaan ohuen kuminauhan, joka rypyttää sen kauniisti sekä huolehtii siitä, että kaula-aukko ei pääse venymään. Kaikkien tehtyjen muutosten - kaula-aukon muutos, helman lyhennys, hihojen lyhennys, olkatoppausten poisto - tavoitteena oli tehdä mekosta imartelevampi. Samalla kuitenkin mekon ilme muuttui oleellisesti. Siitä tuli naisellisempi - ja tähän aikaan paremmin sopiva. Trendikäs jopa.

Seuraava tuunauskohteeni on oma ihana silkkipellavamekkoni. Silkkihän syö itseään - varsinkin, jos siihen on jäänyt tahra (hyvä muistutus myös itselleni). Yläosaan on tullut reikä, jonka peittäminen näyttäisi vain tökeröltä. Niinpä olen ajatellut tehdä helmaosiosta puolihameen. Lopputuloksesta kuvia myöhemmin.

Samaan aikaan yritän taas opetella ottamaan kuvia myös ennen - ei vain jälkeen....

Ihastumista ilmassa - luonnonkosmetiikkaan

2011-10-30T12:09:00.004+02:00

Olen viimeisen vuoden ajan ollut kuin teini: taistellut ihon kukkimista vastaan. Olen epäillyt, kaikkea. Ruusufinnistä, hormooniongelmiin ja lääkkeiden vaikutuksista aikuisiän akneen. Ja samaan aikaan mielessäni pyörinyt vain se ajatus, että ihoni on herkkä. Kun kosmetologit niin sanovat. Ettei tässä voi olla kummoisemmasta kyse. Olen kuorinut (en liian usein), rasvannut ja naamioinut tasaisin väliajoin. Kokeillut ruokavalion vaikutusta. Opetellut pesemään meikkisiveltimet riittävän usein. Tuloksetta.

Erityisen kiusalliseksi ongelman on tehnyt ammattini. Kun kuitenkin puhun tyylistä. Pyörin koko ajan siloposkisten ihmisten keskuudessa. Ja arvomaailmani vielä kertoo, että haluan elää niin kuin opetan. Oloni on epävarma ja se näkyy. Olemuksessani ja käyttäytymisessäni: haluaisin vetää paperipussin päähäni.

n. 5-6 vuotta sitten minulla oli sama ongelma. Silloin syynä oli superstressi ja apu löytyi Gerneticin tuotteista. Sanoivat, että ovat luonnonmukaisia ja minä uskoin. Kun silloin näki, miten nopeasti iho parantui, ei voinut olla uskomatta. Sitkeästi olen kyseisiä tuotteita käyttänyt. Turhautuneena, kun ihmeparanemista ei tällä kertaa olekaan tapahtunut. Ihoni oli nähtävästi jo tottunut. Tarvittiin uusi shokkiefekti.

Eräs luonnonsaippuoita valmistava ystäväni katsoi kerran käyttämieni tuotteiden inci-listaa... Itsepäisenä en tietenkään heti uskonut, että kertaalleen elämänlaatuni ja itsentuntoni pelastanut voide voisi olla se pahis. Vaikka tuotteet eivät sisältäneet keinotekoisia aineita, mineraaliöljyä, parafiinia tai silikoonia. Ne sisälsivät kuitenkin parabeenejä. Tai jotain sinne päin.

Tänä vuonna olin työkeikalla Osaavassa Naisessa ja siellä jäi myös aikaa pyöriä ja katsella tarjolla olevia tuotteita. Luonnonkosmetiikka oli in ja pop. Myönnän, että minun on vaikea suhtautua tosissani tuotteisiin, joita myydään vain messuilla. Lily Alexandran yksinkertainen ja hienostunut myyntipiste kuitenkin sai minut pysähtymään. Ja sorruin.

Eläköön, että sorruin!!! 2 päivässä ihon tulehdus oli ilmiselvästi rauhoittunut. Nyt 3 vkon käytön jälkeen näpyt ovat kadonneet. Couperosaihosta en pääse eroon, mutta se on jälleen peitettävissä. Mikä ihaninta, iho tuntuu sileältä ja kimmoisalta, ei lainkaan kireältä ja kuivalta.

Tästä innostuneena päätin vihdoin kokeilla oikeita mineraalimeikkejä. Niin kävi viimeksikin. Että en halunnut meikkivoiteella ja puuterilla hoitotuotteiden hyvää vaikutusta pilata. Silloin en kuitenkaan jaksanut uskoa, että pelkkä jauhemainen mineraalipohja minulle sopisi. Kuulosti kovin kuivattavalta. Kun kuiva oli iho jo valmiiksi. Olenkinkäyttänyt M.A.C:in mineraalimeikkivoidetta, joka ei kuitenkaan täytä varsinaisesti mineraalimeikkien kriteerejä.Tai niin olen epäillyt.

Surffattuani netissä, luettuani monia arviointeja, käyttäjien kokemuksia ja katseltuani sivustoja myös luotettavuusaspektin näkökulmasta, päädyin kokeilemaan Barefaced Beautyn mineraalimeikkipohjaa ja -puuteria. Sitä saa ainakin tilattua Greenlipsin nettikaupasta. Erityisen mukavaa oli, että ensin voin tilata kokeilupakkaukset.

Jo ensimmäisellä kokeilukerralla olin myyty... Mietin vain, mikä oli estänyt minua kokeilemasta jo aiemmin. Erityisesti pidän siitä, että huomaan meikkiä poistaessani, että se on todellakin enemmän suojellut ihoani kuin ärsyttänyt.

Tänään taidan jälleen hemmotella itseäni kasvonaamiolla ja heittää sen paperipussin roskiin...

Korkokengistä elämänhallintaa

2011-09-06T11:48:00.000+03:00

Korkokengillä kävely on elämänhallinnan opettelua. Idea ja ajatus, joka nousi viikonloppuna pitämälläni korkokenkäkävelykurssilla, osallistujien sanomana. En ollutkaan ennen ajatellut, mutta niinhän se on. On pakko mitoittaa oma aikataulu ja kiire siihen, että niillä koroillakin ehtii. Muuten menee harppomiseksi ja polvet koukussa juoksemiseksi. Se taas ei ole kaunista, eikä mukavaakaan. Pitäisi olla aikaa, että lantio ehtii tehdä sen kahdeksikkonsa ja askel voisi olla lyhyempi.

Ihana ajatus.

"Mutta kun miehet kävelevät niin nopeasti", sanoivat. Olemmeko me naiset edelleen siinä asemassa, että meidän pitää luopua korkokenkien itsellemme tuottamasta hyvästä, naisellisesta, itsevarmasta olosta vain siksi, että pysyisimme miesten perässä? Otammeko itsevarmuuden mieluummin siinä muodossa, että pysymme miesten rinnalla sen sijaan, että tuottaisimme sen sisäsyntyisesti, jutulla, josta me pidämme? Entä jos opettaisimmekin myös miehet hieman hidastamaan, kuulostelemaan, miltä mukulakivet jalan alla tuntuvat, katsomaan ympärilleen? Voisi tehdä hyvää koko yhteiskunnalle ja hyvinvoinnillemme...

Että jos matkaan metrolle käyttäisikin 5 min sijaan 7 minuuttia. Johan siinä ehtisi huomata tien varren kukat ja kiertää jalkapohjan alle pahasti osuvat kivet.

Tuo miesten 'syyllistäminen' siitä, että meidän pitää voida juosta korkokengillämme, kertoo mielestäni paljon kulttuuristamme. Meillä ei ole totuttu siihen, että jokin ulkoinen tekijä, kuten vaate tai kengät, voisivat vaikuttaa kulkuumme, ehkä jopa reitin valintaan. Olemme niin käytännöllisiä. Emmekä ainakaan halua asettaa kapuloita rattaisiin - siis hidastaa muiden kulkemista.

Uskokaa tai älkää, kyllä aika moni mieskin tykkää siitä, että käytämme korkoja...

Ja kun vielä pitäisi osata pitää jalat sopivasti rentoina. Jos liikaa jalkoja ja lantiota jännittää, kävelystä tulee töksähtelevää, ei lainkaan keinuvaa ja soljuvaa. Eikä kroppakaan pääse niin nopeasti jännitettynä reagoimaan pieniin horjahteluihin. Tuo sopiva rentoutuminen tuntui olevan monille haasteellista.... Onhan se, kun on kiire ja pitäisi ehtiä. Mieluummin eilen kuin tänään.

Aikamoinen metafora.

Persona Helsingissä

2011-08-26T11:04:00.000+03:00

Italialaisen muodin suurena ihailijana olen aivan innoissani, jos jokin sitä tarjoava putiikki rantautuu Suomeen. Nyt Max Mara -konserni on laajentanut tarjontaansa Helsingissä Persona-brandin liikkeellä.

Persona on Max Maraan verrattuna casualimpi ja ehkä myös aavistuksen nuorekkaampi, sijoittuen hintatasoltaan Max Mara Weekendin kylkeen. Mikä parhainta, kokoskaala on hyvinkin suosiollinen: pienin koko eli S vastaa omassa mitoituksessamme kokoa 38 ja kokoja löytyy aina 48-50:een saakka. Myös malleissa on otettu huomioon, että kaikki eivät ole täydellisiä tiimalaseja. Silti mitoitus on ns. normaali, erotukseksi Marina Rinaldista... Onneksi edes joku on huomannut, että kaikki vähän isompia kokoja tarvitsevat eivät kuitenkaan ole O-mallisia.

Rakastan italialaista muotia, koska se on niin käytännöllistä, tyylikästä, yksinkertaista, mutta jujullista. Leikkauksin tai pienin yksityiskohdin malleista saadaan mielenkiintoisia ja vartaloa imartelevia. Ne sopivat useimmille vartalotyypeille - jopa meille ns. rintaville pötkylöille, joihin itsenikin luen. Italialaisilla merkeillä on myös taipumus käyttää laadukkaita materiaaleja. Tässä Persona ei tee poikkeusta... Ne neuletakit tuntuivat yksinkertaisesti taivaallisilta!

Naamio naamiaisiin

2011-08-18T12:23:00.000+03:00

Naamiot - koristeelliset ja käsintehdyt - ovat aina kiehtoneet minua. Vaikka en naamiaisissa olekaan ollut koko aikuisikäni aikana ja Venetsiakin on jäänyt käymättä. Niinpä pienikin viittaus naamiaisiin sai minut innostuksen valtaan. Päätin kokeilla naamion valmistusta itse kipsinauhasta.... ja puolivahingossa taisin saada itselleni uuden harrastuksen. :)

Kokeilin ensin naamion valmistusta itselleni. Sen jälkeen ystävälleni. Aika vinkeä oli tunne levittää kosteita kipsinauhan palasia omille kasvoilleen. Ei voinut kuin toivoa, että olin levittänyt vaseliinia mieluummin liikaa kuin liian vähän.

Ensin hahmottelin meikkikynällä naamion rajat kasvoilleni. Sen jälkeen levitin hyvän kerroksen vaseliinia ko. alueelle - ja vähän sen ulkopuolelle. Erityisesti kulmakarvat kannattaa rasvata hyvin jollei halua uutta muotoilua. Leikkasin kipsinauhasta erikokoisia paloja valmiiksi. Aloitin palojen asettelemisen kasvoille mahdollisimman isoilta alueilta eli otsalta ja toisaalta nenän ja poskien päältä. Näin jatkoin kahden kerroksen verran, jonka jälkeen naamio kannattaa varovasti ottaa pois kasvoilta, jottei se vahingossakaan jämähdä kuivuessaan. Kolmannen kipsinauhakerroksen lisäsin vasta tämän jälkeen.

Oma naamioni on ensin maalattu fuksian värisellä maalilla. Päälle on liimattu ensin kerros tylliä, jota rypytin hieman ja sen jälkeen kuvioidusta silkkikankaasta leikatut "kukat". Koristeltu glitterein ja glitterinauhalla.

Ystäväni naamio on maalattu kullanvärisellä maalilla, jonka päälle maalattiin sininen kuu. Kuu reunustettu koristenauhalla.

Vielä on täysin arvoitus, miten pinnasta saisi aivan sileän ja tasaisen. Vaikka kuinka yritin silotella ja kiillotella märin sormin, röpelöisyyttä jäi... Ehkä ensi kerralla kokeilen viimeisen kerroksen työstämistä kipsimassasta -nauhan sijaan. Sen kuitenkin jo opin, että valmista naamiota voi esim. askarteluveitsellä työstää sitten, kun se on täysin kuiva - ja röpelöisyydet näkyvät pahemmin, jos maalaa kiiltävällä kuin matalla maalilla.

Flamenco meets Venetsia (pahoittelen kuvan huonoa laatua)

Viimeistään nyt Venetsian Karnevaalit kirjautuvat niihin juttuihin, jotka on joskus koettava....

Muotilehtien inspiroimaa

2011-08-15T21:20:00.000+03:00

Ostan ulkomaisia muotilehtiä erityisesti silloin, kun ne ovat paksummillaan. Syyskuussa ja helmi-maaliskuussa. Siis juuri silloin, kun ne pursuvat mainoksia ja tekstisivujen määrä on, jos mahdollista, normaaliakin niukempi. Nyt alkaa olla taas se aika. Havaitsin moisen istuessani kampaajan tuolissa ja selaillessani uusinta Englannin Elleä. Kotimatkalla kyseinen lehti löysi tiensä laukkuuni iltalukemiseksi. Ihana oli ajatus, että pääsen sohvalle ja saan avata lehden: odotin oikein, kuinka inspiraatio iskee, into nousee, silmät alkavat taas kiilua - ja niin tapahtuikin.

Asu näyttäisi hyvin erilaiselta, jos se olisi kuvattu selvästi bisnesympäristössä tai vaikka puutarhajuhlissa...

Muotilehdistä löytää aina jotain, mistä ei ihan tiedä, tykkääkö vai eikö tykkää. En ehkä tätä kenkää itselleni valitsisi, mutta en oikein keksi, mitä siinä muuttaisinkaan...

Haluan ostaa ja selailla näitä mainospainotteisia lehtiä oikeastaan kahdesta syystä: saan nopeasti yleissilmäyksen sekä vaatteista/asusteista että tunnelmista, jotka nyt ovat in ja toisaalta, näen mainoskuvista, miten suunnittelijat/brändien luojat ovat ajatelleet ko. vaatteita käytettävän. Eli millaisissa ympäristöissä, miten asustettuina, millaisissa tunnelmissa... Samalla katselen kuvista ideoita omaan pukeutumiseeni.

Jos sekä Louis Vuitton ja Prada ovat mainoksissaan tuoneet isot napit näin hienosti esille, ei taida mennä pieleen, jos sanoo niiden olevan nyt in...

Kun näen mielenkiintoisen kuvan, analysoin, mitä siinä on. Yritän keksiä, miksi se minua kiehtoo: taiteellisista vai käytännön syistä. Mietin, mitä voisin kuvasta poimia omaan tyyliini, vai voisinko mitään. Ja koska minulla ei ole mahodllisuutta ostaa kuvan asua, mietin myös miten muuten voisin samaa ideaa toteuttaa, millä eri tavoin saisin saman tyylin ilmaistua.

Nuo pitsiset polvisukat ovat jotenkin hauskat - piristävät löysävartisia saappaita, joihin noin muutoin olen jo vähän kyllästynyt. Polvisukkia näkyy muuten paljon eri muoribrandien mainoksissa ja juuri samalla tavalla eli hieman kengästä pilkottavana. Nilkkasukkia myös. ;)

En pukisi korkkareiden kanssa puuvillasukkia - ei vain sopisi minulle - mutta idean voin napata: pinkit sukkahousut seeprakuvioisten korkkareiden kanssa. Molemmat löytyy jo valmiiksi kaapista.

Niin, ja eri maiden Voguessa ja Ellessä on eroja kuin vesissä. Italian lehdet ovat mielestäni ehdottomasti taiteellisimpia, Ranskan eleganteimpia. Britannian ja USA:n lehdet ovat kaupallisimpia ja trendikkäimpiä - vaikka on tyylissä usein eroakin. Itse pidän eniten espanjalaisista: muoti ja ideat on niissä esitetty usein erityisen selkeästi ja helposti omaksuttavassa muodossa. Harmi, että moiset lehdet ovat näin Suomesta ostettuina vähän kalliita

Aitan rauhassa

2011-08-02T11:04:00.000+03:00

Mökillemme on rakennettu aitta. "Paritalo", jonka toinen puolikas on "mun puoli". Pitkään annoin sen olla niin kuin se oli sisustettu. Viimeisten parin vuoden aikana olen aina mökillä käydessäni - eli suhteellisen harvoin - yrittänyt pienin elementein saada siitä enemmän itseni näköisen. Paikan, jossa viihtyisin.

Pari vuotta sitten projektinani oli rottinkituoliryhmän tyynyjen uudet päälliset. Tänä vuonna aloin jo kutoa uutta kaitaliinaa paperinarusta. Into vain hiipui muutenkin hikoillessa ja nyt moinen odottaa täällä kaupungissa uutta inspiraatiota. Eräs kesä kunnostin tuon tuolin, joka nyt pääsi kampauspöydäkseni.

Aitta on nimittäin yksi niistä asioista - savusaunan ja järven lisäksi - jonka takia mökille joskus jopa kaipaan. Missään en nuku niin hyvin. Siellä on helteelläkin viileää. Ja hiljaista. Sinne on iltaisin hyvä kömpiä omaan rauhaan ja lukea hetki kynttilänvalossa.

mustikkariemua

2011-07-31T15:57:00.000+03:00

Onnea on mustikoista siniset sormet. :)

Jos olisin ennen mökille menoa sulattanut ja pessyt pakastimeni valmiiksi, ei tällaista mustikkariemua olisi syntynyt. Nyt 10 litraa itse poimittua marjaa on pakasessa luomassa pehmeää laskua syksyyn ja talveen - ja erityisesti herättämässä muistoja. Kaksi päivää poimittiin helteessä, kolmantena sateen kostuttamassa metsässä. Oli ihanaa istua mättäälle, kuin lapsi konsanaan. Antaa ajatusten olla ja mennä. Rupatella siinä ohessa elämästä ja sen vierestä. Vain isoja, kuivia sinisiä marjoja ympärillä, aurinko, metsän tuoksu ja kesätuuli.... sekä ihan vain pari paarmaa ja hyttystä.

Marjanpoimintatyyliä
Paita: isän vanha kauluspaita
päähine: isän vanhasta t-paidasta kääritty turbaani
Legginsit: Zara monta monta vuotta sitten

On ollut ihmeellinen kesä. Olen lillunut järvessä näin viimeksi lapsena. Syönyt lettuja yhtä paljon pienenä. Olen nauttinut täysillä vain olemisesta, kaikilla aisteillani. Pelannut lentopalloa vuosien tauon jälkeen kädet mustelmille asti. Ja sulkapalloa tuulesta välittämättä. Unohtanut täysin kaupunkielämän -.ja valvonut kärpäsen tahtiin.

Savonlinnan Amandasta en millään päässyt pois shoppaamatta jotain. Mukaan tarttui mm. nuo henkarit ja alla olevassa kuvassa näkyvä kruununeulatyyny...

Niin ja se mökkikarderoobikin toimi loistavasti. ;)

Kesäistä tyyliä

2011-07-11T19:37:00.000+03:00

Kesän ja hieman pilvisemmän päivän kunniaksi, normaalista linjastani poiketen, oikein rykelmä asuja, jotka ovat olleet erityisiä suosikkejani tämän kevään ja kesän aikana....

Huivista tehty turbaani - tästä villityksestäni mainitsin jo täällä...

Loppukevään ja alkukesän suosikkiasuni - huomatkaa erityisesti nuo pussihousut!!!

Tunnissa eräs toukokuinen päivä väsäämäni hame, vanha toppi ja jo tavaramerkiksini muodostunut iso kukka, tottakai

Toinen suosikkiasuistani - tai oikeammin suosikkihameistani. Oikein löytö H&M:stä. Muuntuu helposti bilehameesta bisnekseen yläosaa vaihtamalla.

Lempimekkoni helteellä, rannalle, picnicille, vaikka minne. Se on vain niin mukava ja helppo!

kesäfiiliksiä osa II

2011-07-11T11:19:00.000+03:00

Kesä on paitsi iloa ja riemua auringosta ja lämmöstä, akkujen lataamista - myös siivouksen aikaa. Mielen ja tilan. Ainakin minulle. Pesukone pyörittää sohvan päällisiä, koska ne kuivuvat nyt nopeammin kuin talvella. Villatakit pitäisi myös huoltaa odottamaan syksyn ensimmäisiä kylmiä päiviä. Ikkunat pestä, että valon määrä kotona maksimoituisi. Ehkä on kerrankin aikaa myös käydä jokin kaapinnurkka läpi. Heittää pois tarpeetonta, miettiä niiden uusiokäyttöä. Ja järjestellä. Luoda uusia asetelmia. Nostaa esiin tällä hetkellä rakkaita, merkityksellisiä esineitä. Piilottaa niitä, joihin on jo kyllästynyt.

Tuo - asetelmien tekeminen - on minulle merkki siitä, että myös mieli kaipaa taas siivousta. Hengähdystä ja pysähdystä. Ettei ajattelisi vain arjen murheita vaan voisi heittäytyä ihan toiseen maailmaan. Lapsenkin maailmaan. Jossa muulla ei ole merkitystä, kuin että "meneekö tämä leikkiauto tuonne vai tänne". Se lelu itsellä voi olla helmien rykelmä, laukkuläjä, valikoima erilaisia puurasioita - tai vaikka kasvikset lautasella. Olla hetkessä, antaa kaiken muun vain olla. Siirrellä helmiä, kunnes ne tyydyttävät esteettisyyden kaipuuta.

Kesällä voi päästää itsensä monessa asiassa helpommalla.Sallia laiskuutta. Hellepäivän iltana kasvis-juusto-salami-lautanen aiolilla korvaa hyvin aterian: vatsa tulee täyteen, nälkä katoaa ja makunystyrätkin saivat iloa. Pieni hellyyskompleksi tyydyttyy seuraamalla sorsaemoa pienten poikastensa kanssa rannalla. Ja samalla saattaa kuin vahingossa, pinnistelemättä, hoksata, miten eri asioiden kierrätyspisteet voisi kotiinsa luoda.

Laatikoista pursuavat sifonkihuivit pääsevät käyttöön turbaaneina. Miten ihanaa onkaan kietoa päähän aina asuun sopivan värinen. Tai sitten valita valmiiksi muotoonommeltu trikoinen. Näyttää kuulema kuin jokin Coco Chanelin luomus. Vaikka Gina Tricottia onkin. Vain sulka tai jokin säihkyvä strassikoru puuttuu...

Loman kaipuuta

2011-07-06T11:44:00.000+03:00

On tunteita, jotka huomaa vasta, kun niille antaa mahdollisuuden puhua, kertoa olemassa olostaan. Minulle tuo tunne on tänä kesänä loman kaipuu. Luulin - sain jopa itseni uskomaan, että en tarvitsisi sitä nyt. Ajatus pitkästä talvimatkasta kiehtoi. Ajattelin, että sen turvin jaksan. Aurinkoisten päivien seuratessa toinen toistaan, vauhdin niiden myötä hidastuessa ja parvekeloungesta pois lähtemisen vaikeutuessa annoin lopulta periksi: tarvitsen myös kesällä lomani ja hetkeni.

Tähän maisemaan halajaa mieli

Varsinainen lomani alkaa viikon päästä. Mikä ihaninta, minulla ei ole sitä varten mitään odotuksia eikä ajatuksia. Kuin vain olla... ja nauttia. Sitä ennen on lomapuvusto saatava kuntoon. Se mökkilomapuvusto.

Olen jo muutamana kesänä miettinyt, miksi lomalla pitäisi tyytyä yhtään vähempään kuin omassa arjessa. Päin vastoin: haluan hemmotella itseäni vielä enemmän, vaikka loma itsessäänkin on jo suurta luksusta. En tarvitse siihen huviloita (vaikka olisihan sellainen kiva) tai täyttä kodinkonevarustusta. Pienet, merkitykselliset jutut riittävät. Siksi vein viime vuonna vanhan mutteripannuni mökille varmistamaan, että saan latteni myös loma-aamuina. Ja pakkasin mukaani mustan trikoomekon, joka sai aikoinaan öljyvahakasteen - kuinka hyvältä muurikkaletut maistuvatkaan "pikkumustaan" pukeutuneena. ;)

Minulla on tapana ripustaa mekot mökillä seinälle koristeeksi - varsinkin oikeanpuoleinen kukkamekko on läpikäynyt täydellisen roolinmuutoksen kesäbilemekosta shoppailumekon kautta ranta-/mökkimekoksi...

Harrastan kierrätystä oman vaatekaappini sisällä. Vaatteet, jotka eivät enää kelpaa kaupunkieloon, pääsevät mökkikarderooppiin ja vanhat mökkivaatteet heitän surutta pois (ellen sitten tarvitse maalausvaatteita). Hieman kulahtaneet topit ja hameet toimivat mainiosti vielä metsän keskellä - ja samalla saan mökkinäkökulmasta katsottuna päälleni jotain uutta. Mitään sellaista, mitä tiedän surevani, jos sille käy jotain, en mukaani ota - paitsi kaupunkipäiviä varten ja joskus jopa kyläkaupassa vierailua silmällä pitäen. ;) Taidan olla parantumaton vaatefriikki, olosuhteista riippumatta.

Niin niitä muita merkityksellisiä juttuja: savusana, auringonlaskut, hyvä kirja, lepotuoli rantahietikolla ja suoraan metsästä aamujogurtin päälle poimitut mustikat...

kesäfiiliksiä

2011-07-02T20:28:00.000+03:00

Auringossa kimalteleva meri

Hanhien valtaama Kaivopuisto, jäätelön tuhraama mekko.

Meren tuoksu. Liikennevalot ja vesihuikka.

Naurua, naurua, iloa, kesän herättämää eloa.

Lehtien välistä puikkelehtiva valo

ja aurinkorasvan tuoksu.

Tarvitseeko sitä oikeastaan muuta?

Alennusmyyntien viemää

2011-06-30T11:52:00.000+03:00

Minulta kysytään paljon alennusmyynneistä. Mitä sieltä kannattaa ostaa, mitä etsiä. Myönnettävä on, etten ole mikään alennusmyyntifani. Enemmänkin tämä on se hetki, jolloin tyhjennän ajatukseni kaikista mallistoista, ennen kuin vähitellen käännän ajatukseni syksyyn – nuo kevät-kesä-vaatteet kun on jo nähty. Ja ensimmäiset syksyvaatteet saapuvat usein jo heinäkuun puolessa välissä. Siis ihan kohta.

Alelöytö Pariisista keväällä 2010

Jos olisin ulkomailla, ostaisin alennusmyynneistä jälleen jonkin juhlamekon, coctailmekon. Siitä on tullut tapa ihan vahingossa. Mutta miten loistavaa, kun ei juhlakutsun kolahtaessa postiluukusta tarvitse sännätä kauppoihin vaan voi vain avata vaatekomeron ovet ja valita. Ja voin olla varma, ettei samaa mekkoa kävele heti vastaan...

Kenkäkokoelmani on myös osittain kerrytetty alennusmyyntilöydöillä. Nytkin voisin ostaa jotkut, joita en normaalihinnalla ehkä raaskisi. Sellaiset, jotka ovat mielestäni ihanat, mutta tietäisin, etten tule niitä arjessa niin paljoa käyttämään, että maksaisin niistä itseni kipeiksi. Yoox.com:in alessa paritkin Pura Lopezit vähän houkuttelisivat, kieltämättä.

Näihin yritän olla sortumatta - kuva: yoox.com

Kolmas alennusmyyntijuttuni voisi olla jokin sellainen vaate, jota pidän vähän, mutta joka olisi ihan hyödyllistä löytyä kaapista. Kuten istuvat, hyvät farkut. Niin, vieläkään minusta ei ole sitä farkkufania kasvanut... Usein vain nämä todelliset perusvaatteet eivät aleen asti pääse tai sitten valikoima niissä on hyvinkin kapea.

Alelöytö Marbellasta, Espanjasta

Muutama ajatus onnistuneeseen ale-shoppailuun:

Pidä budjettisi ennallaan eli osta samalla rahalla vain hieman laadukkaampi vaate - alennusmyyntien yksi hienouksista on se, että voi saada todella laadukkaita vaatteita sopuhintaan
Osta jotain, mitä voisit kuvitella käyttäväsi vielä ainakin elokuussa, ehkä jopa syksyn tullen – ja laita se kaappiisi odottamaan tuota lomalta paluun hetkeä
Uusi perusvaatekaappiasi, jos vain löydät hyviä vaihtoehtoja
Käy tarkistamassa, olisiko se vaate, josta kovasti haaveilit, mutta jota et raaskinut ostaa, jäänyt alennusmyynteihin
Jos löydät jotain ja haluat sen, älä jää odottamaan lisäalennuksia...
Ja ole avoin löydöille – yleensä niihin törmää vahingossa ja juuri sillä hetkellä, kun olet jo päättänyt, ettei mitään enää saa ostaa...

Onnistuneita alelöytöjä!

Ladyn kesälook

2011-06-28T20:29:00.000+03:00

Kun sairastuu hellepäivänä ei voi kuin kuvitella, kuinka ihanaa olisi ollut viilettää fillarilla merenrantoja pitkin tai siirtää illallinen läheiselle kalliolle.

Fillarointi-innostustani olisi tänään nostattanut eilen vihdoin saapunut Reisenthelin pyöräkori, jonka tilaaminen siirtyi siirtymistään, koska halusin juuri oikean värisen... kuinkas muuten. Näyttää myös luonnossa yhtä käytännölliseltä kuin kuvissa. Idea on, että korin voin napsauttaa mukaan pyörän ohjaustankoon laitettavasta kiinnikkeestä... eli se toimii myös käsilaukkuna.

Tuo Reisentheliltä tehty tilaus on vain yksi online-ostamisinnostukseni hedelmistä tänä kesänä. Tänään pieni vaaleanpunainen kamerani sai seuralaisen - tai nyt se on ainakin tilattu, kiitos NetAnttilan tarjouksen. Väri vaihtuu voimakkaampaan, fuksiaan. Koko aina vain pienenee. Ja ajatus fillaroinnista kera kuvaamisen ja termospullon on herätetty täysillä eloon.

Vähän aikaa sitten uskaltauduin kokoilemaan Bubbleroomia vaateostospaikkana. Tuo polkadots -mekko näytti niin kesäiseltä, mukavalta, mutta tyylikkäältä - juuri näköiseltäni - että ajattelin samalla tilata jotain muutakin... Oma tilaukseni meni melko hyvin (tarvitaanhan mökillekin vaatteita) mutta samaan aikaan tilauksen tehnyt ystäväni pettyi erityisesti vaatteiden laatuun. Omat viskoosi-pohjaiset trikooni tuntuvat toimivan, vaikka olivat edullisia. Puuvilla sen sijaan ei noin edullisena yksinkertaisesti voi olla laadukasta. Puuvillaan kohdistuvat epäilykseni siis vain vahvistuivat...

Bubbleroom ei nouse ykköseksi nettikauppojen listallani, tai ainakaan ne heidän oman merkkisensä vaatteet sieltä, vaikka itse tilaus sujuikin ongelmitta.

Kun tähän lisätään turbaanityylinen kesä"pipo"Gina Tricotilta ja ihanat blingbling -sandaalit Stylesnobilta, eiköhän ladyn kesälook ala olla kunnossa, kauppareissuja myöten...

Ja tiedättekö, pitkästä aikaa olen tästä kesästä aivan tohkeissani!

Kesä ilman kukkamekkoa on kuin...?

2011-06-27T22:58:00.000+03:00

Pieni vaaleanpunainen kamerani on saanut kolhuja eikä suostu enää yhteistyöhön. Ja kännykän kameralla ei onnistu itselaukaisukuvat, tiedättehän....

Nyt kun sitä kerrankin olisin kaivannut. Niin iloinen olen kesäisestä aikaansaannoksestani.

Isoja kukkia, liehuvaa linjaa.

Väriä ja lievää fiftarimeininkiä.

D&G:n, Diorin ja monen monen muun innoittamana...

kuva: www.style.com - D&G

Tuli myös todettua, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty - ja ennen suurta läpimurtoa on ensin turhauduttava kunnolla.

Ne strategiset mitat: 6 metriä kangasta, 1,5 pvää suunnittelua ja kaavoitusta, 6h ompelua, 4 metriä helmaa kolmessa kerroksessa...

p.s. pyörii muuten aika kivasti tanssiessa

p.s.s. huomatkaa erityisesti samanhenkinen päiväpeitto...

Parvekelounge

2011-06-07T16:53:00.000+03:00

Vihdoinkin minulla on parvekelounge!

Istuimena toimii säilytysarkku, joka käsitelty mahdollisimman mustalla puuöljyllä

Tyynyt ovat uusiokäyttöön päässeitä istuin- ja koristetyynyjä - osa uudelleen päällystettyinä - paitsi se yksi, joka toimii selkänojana

Lisäistuimena on aikoinaan ensimmäiseen yksiööni hankkimani keittiön tuoli

"Sohvapöydän" virkaa hoitaa rottinkinen, pieni säilytysarkku

Lattian päätin lopulta päällystää valkoisin räsymatoin - edullista ja helppohoitoista, ehkä?

Päivänvarjo syntyi jatkamalla bambukeppien rykelmää japanilaisella päivänvarjolla - ja "istuttamalla" se korkeaan ruukkuun.

Kukkat: Daalia, Miniruusut, Aitoelämänlanka (ostettu kahdesta syystä: köynös ja nimi)

lisäksi yrttejä ja tomaatintaimia, jotka toivottavasti saavat seuralaisia pian...

Toppitestin alkusoitto

2011-05-18T20:27:00.001+03:00

Käynnistän täten toppitestin. Tavoitteena on tämän kesän aikana selvittää ainakin itselleni, minkä merkin toppi/t-paita on oikeasti hinta-laatu-suhteeltaan paras. Että kannattaako maksaa hieman enemmän vai sittenkin vähemmän. Tiedän jo nyt, ettei tästä tule täysin tasa-arvoinen testi. Jo siksi, että tiedän käyttäväni mustia toppeja paljon enemmän kuin valkoisia, mutta en millään viitsi ostaa neljää uutta mustaa toppia, kun vanhatkin vielä olevat käyttökelpoisia...

Topit vas: H&M, Oui, Vila, Esprit

Ongelmana on se, että eri värisiin toppeihin liittyy erilaista kulahtamista. Vaaleat harmaantuvat/kellertyvät, kun taas mustat menettävät värinsä. Toisia tulen pesemään huomattavasti useammin kuin toisia. Myös olkaimien leveys vaikuttaa käyttöaktiivisuuteen ja -tarkoitukseen. Sen verran vanha minustakin on tullut, että ihan nirunarutopissa en haluaisi ympäriinsä kulkea... Ehkä se, jos jotain toppia käyttää enemmän kuin toista on jo jollain asteikolla merkki siitä, että se tuntuu/näyttää/on vain parempi. Ongelmia arvoinnissa siis riittää. Mutta yritetään. Tervetuloa mukaan kommentoimaan!

Mukaan testiin pääsevät:

Espritin musta toppi - tarjoushinta 9,95 € (norm. 12,95 €)

96 % viskoosia, 4 % elastaania

Ensituntuma: mukavan pehmeä, ohut mutta napakka näin uutena. Voisin ajatella myös alustoppina toisen trikoopaidan alle, ei liian paksu. Ehkä ei rypisty päällä ollessaan...

Oui:n luonnonvaalea tank-toppi - hinta Dotsissa 29,95 €

92 % viskoosia, 8 % elastaania

Ensituntuma: pehmeä ja ohut, laadukkaantuntuinen, vai johtuuko se assosiaatiosta hintaan/brandiin? Heti mietin, olisiko pitänyt ottaa vieläkin pienempi, koska ei niin napakka kuin tuo Esprit... Mitenköhän saisimme sellaisia valkoisia toppeja, joista ei näy läpi, olisivat silti ohuita ja eivät rypistyisi? Toiveajattelua? Erityisplussa siististä kaula-aukon ja hihansuiden viimeistelystä.

Vilan musta pitkä tank-toppi - hinta 16,95 €

48 % puuvilla, 48% modal (viskoosin kaltainen kuitu), 4 % elastaani.

Ensituntuma: Odotukseni ovat korkealla, sillä aiemmat kokemukseni Vilan pitkistä t-paidoista ovat olleet erittäin positiiviset. Ei esim. istumapusseja jää, vaikka käyttäisi paitaa pidempäänkin. Nyt hankkimani toppi on samaa materiaalia. Kokemukseeni tukeutuen uskalsin ostaa yhden pienemmän. Napakka ja mukavan tuntuinen. Sopivan ohut. Plussaa siististä pääntiestä. Pitkänä sopii myös tunikoiden alle/pitkien neuletakkien kanssa käytettäväksi. Hieman mietityttää värien kestävyys - jotenkin musta ei tunnu niin mustalta.

H&M:n musta spagettiolkain-toppi - hinta 4,95 €

95 % puuvillaa, 5 % elastaania - hieman normaalia pidempi malli

Ensituntuma: olkaimet ja dekolteen reuna tuntuvat kiristäviltä, vaikka muuten topeista selvästi löysin heti alkuunsa. Kuten myös vähemmän "väririkas": musta näyttää heti haalistuneemmalta kuin muissa topeissa. Aiempien kokemuksieni mukaan H&M.n topit kuitenkin toimivat ja tämä on selvästi ohuempi (=mukavampi käyttää myös muiden puseroiden ja neuleiden alla) kuin aiemmat omistamani versiot. Pitkänä versiona olisi voinut olla vielä pidempi, nyt päättyy ikävästi lantion leveimpään kohtaan.

Jätän tietoisesti ulkopuolelle esim. Filippa K:n ja Marc O'Polon topit tiedostaen, että se vääristää lopputulosta. Etenkin Filippa K:lla on oma maineensa. Jos budjettini olisi sallinut, olisin sen sijaan halunnut testata Max Mara Weekendin perus-t-paitaa (n. 50 €), joka vaikuttaa erittäin hyvältä - myös kaula-aukon muodon suhteen sekä Ril'sin t-paitoja (n.30-40 €), joita saa usein monissa eri värissä. Näillä kuitenkin mennään.

Topit vas.: Esprit, H&M, H&M

Näihin samoihin aikoihin olen ostanut myös Espritin topin vaaleanpunaisena, H&M:n topin turkoosina sekä samaiselta taholta vaaleanpunaisen/rosan t-paidan, joka on hieman ohuempaa materiaalia. Vaikka nämä eivät olekaan varsinaisesti mukana testissä, aion seurata myös niiden käyttäytymistä käytössäni.

Saas nähdä, miten käy...

p.s. jostain syystä illaksi päälle valikoitui Espritin musta toppi. Jokin siinä veti puoleensa - intuitioon verrattavissa oleva ensivaikutelma?

Avajaisista haaremihousuihin

2011-04-19T11:32:00.000+03:00

Olen elänyt hurjia viikkoja. Aika ihanaa, kaikkiaan. Palkkioksi tästä kaikesta kunnon yrittäjähän saa flunssan, jota voi näin puolilomaviikolla sitten parannella. Mutta sattunut on ja tapahtunut:

Ihanainen Dots... avasi uuden, upean ja isomman liikkeen aivan edellisen viereen. Mukavaa valoisuutta ja lounge-meininkiä. Naisten puolella jatkavat tutut merkit. Uutuutena yhden nurkan liikkeestä vallanneet miesten mallistot, mm. NICOLAJ d'ETOILES, Lyle&Scott, KCA ja Stenström. Aika makeita taskuliinoja... voisin ajatella itsellenikin, jos jakkuja enemmän käyttäisin.

kuva: Nikolaj d'Etoiles

Lauantaina taas kävin Klaus K:n Ilmattaressa muotibrunssilla. Tällä kertaa tilaisuudessa esittäytyi Urban A. Heidän tarinansa olisi minua todella kiinnostanut. Kun ei meillä montaa sellaista muotikaupan toimijaa ole, jotka ovat viime vuosien aikana voineet jopa laajentaa toimintaansa (ja tässä postauksessa näköjään mainitaan jo heistä kaksi). Valitettavasti tarinaa emme kuulleet, mikä oli pieni pettymys (muotiannin vähäisyyden lisäksi). Sen sijaan näimme makupaloja tämän kevään ja kesän mallistoista - maistuvan brunssin ohella. Suosikikseni nousivat macaronit jälkiruokapöydästä...

Kaiken tämän keskellä minulle on herännyt aivan uusi - ja normityyliini nähden hyvin omituinenkin - mieliteko: haaremihousut!!!!! :)

kuva: www.designersremix.com

Tai ei oikeastaan ajatellut aivan haaremihousuja vaan sellaisia, joissa olisi hyvin löysä, laskostettu "istumaosa" siis lantion alue. Silkkijerseysta tai muusta. Kuitenkin perus-collegekangasta tai trikoota hienommasta, vähän jämäkämmästä materiaalista tehtynä. Olen nimittäin sovituttanut viime aikoina useammallekin sekä InWearin että Designer Remix Collectionin versioita haaremihousuista. Taustalla on myös ystäväni kuvaus Pariisin katukuvasta tältä keväältä, jossa miehet kuulema kulkevat haaremihousut jalassa, pikkutakki päällä ja lierihattu päässä. Vastaavan kokonaisuuden voisin kuvitella toimivan myös naisilla, korkeilla koroilla tietysti höystettynä. Saa nähdä, saanko sellaiset aikaiseksi...

Tämä pääsiäisviikko voisikin olla kunnon ompeluviikko. Pariisista saamani pikullinen kangaskin odottaa työstämistä ja the takkikin saattaisi tarvita seuraajaa. Eikä haittaisi, jos kaappini täydentyisi parillakin kotelomekolla.

Aurinkoista viikkoa!

Päivän piristys

2011-04-18T19:06:00.000+03:00

Tänään on menty syystä jos toisesta tunnekuohussa ja ihmetelty sekä ääneen että syvällä sielussa maailman menoa ja sen tulevaisuutta. Siksi kaikenlaiset yllättävät piristykset ovat tuntuneet enemmän kuin vain piristyksiltä:

Tänään minut teki erityisen iloiseksi Iso-Roban' kippo', josta sain ihana frozen jogurtti -annoksen mansikoilla ja saksanpähkinöillä.

Eli siis näyttävä annos jäätelöltä tuntuvaa maustamatonta frozen jogurttia, johon saa valita lisukkeet mielensä mukaan. Vahinko, että jogurtissa on sokeria, mutta ehkä niin vähän, ettei kerrota kellekään. Ja sekin on luomusokeria. :) Ihana välipalavaihtoehto hampurilaiselle, loputtomille pikasalaateille ja Picnicin patongille. Etenkin kun lisukkeet tuntuivat olevan aika lisäaineettomia. Pähkinät ovat siis vain pähkinöitä, mansikatkaan eivät maistuneet keinotekoisilta. Pakastetuilta kylläkin.

Oman lisänsä tähän tunteeseen toi se, että sain tukea pienyrittäjää ja hänen ideaansa. Tuntuu juuri tänään kovin tärkeältä.

Tiedossa järkevää Hulluttelua?

2011-04-04T20:16:00.001+03:00

Kaikenlaiset yrittäjän velvollisuudet ja vähän muukin vienyt kokonaan huomioni viime aikoina. Ja samaan aikaan monta ideaa postausaiheista mielessä. Aloitan ajankohtaisimmasta - eli Hulluista Päivistä.

Niin himoshoppaaja kuin olenkin noita päiviä olen aina vähän karttanut - ja samaan aikaan sinne päättäväisesti ajautunut. En kestä tungosta, mutta jos tarjolla on jotain must -juttuja, eihän sitä voi jäädä kotiinkaan. Tungos ja myllätyt vaatekasat, sitä en kestä. Samasta syystä kartan shoppailua jopa tavislauantaina. Eli ehkä siis heti aamulla klo 8.00, vaikka silmät ristissä.

Wondersit

Must-jutuilla tarkoitan sellaisia vaatteita ja asusteita, joita voisin kuvitella muutenkin ostavani juuri nyt. Tai jotka tiedän erityisen laadukkaiksi ja niitä saisi nyt erityisen hyvään hintaan. Siis perusvaatteita, klassikoita - tai ehkä jotain luksusta.

Armanin pusero

Ladyn must -vaatevinkit Hulluille Päiville:

Wolfordin sukkahousut - on sukkahousuja ja sitten on Sukkahousuja.
Wondersin avokkaat/kävelykengät - ehkäpä kesää vasten beiget?
NYDJ:n (not your daughter's jeans) valkoiset farkut ja caprit - menee vähän nuoremmallekin, jos haluaa farkun muotoilevan ja tuntuvan mukavalta.
Armani Collectionin pusero
Repeatin neuletakit ja t-paidat
Miehille: Gantin farkut

Näiden lisäksi, jos minulla olisi nyt tarvetta kevättakille, enkä olisi aivan varma, millaista haluan, suuntaisin Hulluttelemaan. Etenkin, jos tiedän, ettei sen täydellisen löytämiseen ole aikaa ja kompromissiratkaisu olisi joka tapauksessa todellinen.

Tämän kaiken ohessa katsoisin myös niin yleisesti t-paitavalikoimat kuin laajemmin Tiger of Swedenin ja Sandin valikoimat.

... aika söötti on myös tuo Moccamasterin vaaleanpunainen kahviunelma. Onneksi en enää juo tavallista kahvia.

Kuvat kaapattu Hullujen Päivien esitteestä.

Pukeutumisnurkkaus

2011-03-16T17:31:00.000+02:00

Siitä asti, kun tämän kodin ostin, minulla on ollut kaksi tilankäyttöön liittyvää haavetta: pukeutumis- ja ompelunurkkaus. Jälkimmäinen on jo toteutunut, toimivaksi havaittu - ja nyt jälleen myllerryksen alla. Johan muutosta on 1,5 vuotta! Toisen kimppuun päätin ryhtyä eräänä sunnuntai-aamuna... Jo noin kuukausi sitten. Onneksi kuulun niihin ihmisiin, jotka voivat helposti jättää projektin kesken ja elää sen varjolla täydellisen kaaoksen keskellä...

Tuohon pukeutumisnurkkaushaaveeseen on sisältynyt erityisesti mahdollisuus saada kauniit kenkäni esille, näkyville. Eilen - kiitos girl powerin ja suhteellisuusteorian - sain uuden hyllyn kotiin, joka sopii tarkoitukseen loistavasti. Ikeaahan tuo, mutta käytettynä ostettu. Sen parempi: ajatukseni huonekaluista kun saattaa muuttua melko nopeasti muiden kuin lamppujen ja tuolien suhteen, joten halvempi parempi.

Jo aiemmin revin irti kolme kaapinovea. Muutos, jonka myötä vaatteiden käyttöaste on lisääntynyt rutkasti. Kun näen vaatteet, muistan, mitä kaapissani on. Myönnän myös, että aiemmin ongelmana on ollut, etten erota mustia vaatteitani toisistaan etenkään pimeinä talviaamuina. Nyt valoa pääsee kaappeihin helpommin ja materiaalit erottuvat muutenkin kuin käsituntumalla (tai yksitellen lattialle heittelemällä). Tykkään myös siitä, että mahdollisimman monet vaatteeni ovat henkariin ripustettuina: ne vain säilyvät parempana ja myös tuulettuvat kuin itsestään, vaikkakin huoneilmassa. Kaapinovien taakse jäivät vain talviset arkivillatakit ja hyllyyn taiteltavat vaatteet, joita en ehkä halua aina nähdä, etenkään kun en ole niitä innokkaimpia taittelijoita.

Tämän muutoksen myötä voin myös tunnustella, toimisivatko liukuovet ylipäänsä paremmin vai vieläkö kestän vanhoja ja ihania, mutta kovin hankalia ja tilaa vieviä kaapinovia. Kysymys, joka on ollut huulillani muutosta asti.

Nurkkaus on tarkoitus vielä erottaa makuunurkkauksesta hapsuverholla. Ehkä myös jokin penkki tai tuoli olisi mukava: voisin istua ja rauhassa aina miettiä asuvalintojani. Miten ihana, mutta täysin epärealistinen ajatus. :)

Hamekauden ensi askeleita

2011-03-12T12:41:00.000+02:00

Mustamekkokauteni on kääntymässä hamekaudeksi. Niin ne trendit vaihtelee. Pukeutumisessani. Aina 4-5 vuoden välein. Sitä ennen olin mustat housut -ihminen. Ja sitä ennen pukeuduin pastillivärisiin kotelomekkoihin. Farkkuihminen olen ollut.. ehkä 15-vuotiaana.

kuva: Max&co

Olen siis vihdoin keksinyt, mikä tämän kevään juttuni pukeutumisessa on: hameet! Mikä loistava ajatus. Saan edelleen laittaa kasvoja vasten tutun ja turvallisen, yläosasta minua hieman pienentävän mustan. Samaan aikaan saan asuuni helposti ilmettä hameen mallia, kuosia ja ehkä jopa väriä muokkaamalla. Olen ajatuksesta niin innoissani, että ihmettelen, mikä minua on hameissa menneinä vuosina tökkinyt.

Tämä on söpö - ehkä kuitenkin mustana? kuva: Max&co

Jenkkakahvat. Olen oppinut kunnioittamaan vartaloni mallia ja luopunut ajatuksesta, että sitä voisi hurjasti muokata. Vyötäröä minulla ei ole, eikä sitä tule. Ei edes hameen vyötärönauhalla luomalla. Tai ei ainakaan sillä. Osaan jo nyt - kohta 34-vuotiaana - jättää kauppoihin ne mallit, jotka ovat liian pieniä vyötäröstä ja luovat siis jenkkakahvoja ja suosimaan niitä, joissa vetoketju on sivulla ja istuvuutta avittaa muotokaitaleet.

Ihmealusmekko Lindexiltä - itse käytän mustaa, mutta tämä samppanjanvärinen olisi varmasti kevättä ajatellen loistava. Hinta-laatu-suhde täydellinen, saatavuus vain vähän vaihtelee. Kuva napattu Lindexin nettikaupasta.

Mutta vielä enemmän hameinnostukseeni on syyllinen tuo eräs vaatekappale, "pikkumusta", joka oikeastaan oli myös mekkofriikeyteni takana: kropan muhkuroita siloittava alusmekko - tuubi - joka erityisesti ottaa vaatteet pois iholta, auttaa niitä laskeutumaan paremmin. Arkeen ehkä mukavampi vaihtoehto, kuin ne huippukireät spandexit, joita ulkomaisissa tyyliohjelmissa puetaan, öh... kaikille. Naisen paras ystävä - niiden kaikkien muiden, kuten kietaisu- ja trikoomekkojen, twinsettien ja laukkuun mahtuvien ballerinojen ohella.

Omani on Lindexistä, mutta ainakin Maidenformilla ja Triumphilla on omansa - ja netti varmasti pullollaan lisää vaihtoehtoja... ;)

Vai miten olisi sittenkin ruutu? kuva: Max&co

Ainakin neljästä hameesta haaveilen: pikullisesta ja liehuvasta, leveähelmaisesta 50-60-lukua henkivästä, sifonkisesta kerroshameesta sekä vaaleanpunaisesta trumpettihameesta, jossa mustia tereitä... taidan aloittaa viimeisestä. :)

Ei kun siivoamaan ompelupöytää - hyvää keväistä viikonloppua!

Pink is my thing

2011-03-03T18:44:00.000+02:00

Kevät saa tulla vaikka heti huomenna, olen valmis! ;)

Supermukavat shoppailukengät: Wonders

Vaaleanpunainen laukku: Furla, Milan

Fuksian värinen ranteessa kannettava laukku: Furla

(ostettu Milanosta, paikannettu myös Stockalta)

Ruusuke: Sinéquanone, Paris

(tuo samainen löytyy tällä hetkellä myös Korkeavuorenkadun Annabellasta)

Hattufriikki, minustako?

2011-03-01T22:03:00.000+02:00

Olen lopullisesti hullaantunut hattuihin ja hiuskoristeisiin. Tätä on ollut ilmassa jo jonkin aikaa. Viimeistään sen ihanan Pariisilöydön myötä, joka ilahduttaa minua pelkästään olemassa olollaan. Muutaman kerran hattu on päässyt käyttöönkin, vaikka edelleen hämäännyn sen herättämästä huomiosta.

Hatut ovat katoavaista tavaraa. Sen sain jälleen todeta, kun onnistuin hukuttamaan koko talven hyvin palvelleen huopahattuni. Ja vielä täsmälleen samana päivänä kuin edellisenä vuonna. Hattukin oli saman mallinen. Ehkä niihin on sisäänrakennettu jokin tieto, että ko. päivänä talvi loppuu. Molempina vuosina juuri tuo päivä on ollut ehkä talven viimaisin. Viimeksi hattu lensi suoraan päästäni ratikan alle. Tällä kertaa se päätti karata kahvilan lattiaa pitkin.

Koska uutta talvihattua en kuitenkaan enää helmikuun puolessa välissä aio ostaa, pengoin hattuvarastojani. Etsin Furlan viininpunaista "patamallista", mutta löysin alunperin kuvaustarkoituksiin H&M:ltä hankkimani valkoisen hatun, jonka olemassaoloa en muistanut lainkaan. Ihastuin välittömästi sen hieman vanhoja aikoja henkivään tyyliin.

Assosiaatioketju sai alkunsa: muistin, että minulla on jossain kätköissä yksi mummini hattu. Tai pääpanta tai mikä lie. Alunperin jostain 50-60-luvulta. Olen pelastanut sen aikoinaan autotallista ja kätkenyt aarrelaatikkooni. En ole varmaan koskaan edes sovittanut saati sitten miettinyt, että voisiko moista vielä käyttää. Kulunuthan se on, mutta silti niin suloinen.

Sitä en sen sijaan muistanut, että olin kätkenyt laatikkoon myös toisen mummin hatun. Mustan ja samettisen. Enkä yhtään ihmettelisi, jos näitä löytyisi vielä lisää, jos menisin alkuperäisille apajille vähän penkomaan.

Meillä on mummin kanssa saman kokoinen pää.

Ja minusta on kovaa vauhtia tulossa hattufriikki. :)

Fiilistellen kevättä

2011-02-27T14:56:00.000+02:00

Monessa asiassa omena on kohdallani pudonnut melko kauas puusta. Mutta ei tässä: minua viehättää kovin ajatus, että erilaiset ulkoilu- (ja liikuntakin) mahdollisuudet ovat lähellä.

Tänään tein lenkin kotisaareni ympäri, jäällä ja katselin asuinympäristöäni jälleen eri näkökulmasta. Mielessäni taisin myös korvamerkitä sen unelmieni talon ;-P Auringon lämmön tunsi, vaikka yleensä meren jäällä on aina liian kylmä. Katselin koiria ulkoiluttavia ihmisiä ja mietin, että tällaisellä hetkellä koira olisi mainio kaveri - saisikohan niitä vuokrata päiväksi jostain? Näin myös vanhan pariskunnan, jonka rouva oli pukeutunut tyylikkääseen takkiin, pilkillä. Mietin, pitäisiköhän minunkin ryhtyä todellisen lähiruuan kannattajaksi. :) Ja jos olisin halunnut, olisi hiihtomahdollisuus ollut nyt todella helposti saavutettavissa: lähimmälle ladulle on kotipihasta 50m. Se voisi olla jopa minulle riittävän lähellä. Latuja näytti menevän joka puolelle - Suomenlinnaankin olisi ehkä päässyt suksimalla. En ehkä olisi uskaltanut kuitenkaan kokeilla. Minun tuurillani jää olisi loppunut jäänmurtajien ansiosta juuri viime hetkillä...

Mutta nautin - auringosta, luonnon läheisyydestä ja etenkin ajatuksesta, että metro veisi minut kuitenkin keskustaan 10 minuutissa. :) Sekä treenistä, jonka hieman heppoisilla kengillä lumihangessa kävely jaloilleni antoi. Kun muisti hengittää syvään ja vähän jännittää syviä vatsalihaksia, Pilatestreeni oli ihan valmis.

Kotiin päästyäni nautin vielä lattea parvekkeella. Räystäiltä tippuvat vesipisarat kertoivat, että kevät on askeleeen verran lähempänä. Ihan varmasti. Aloitin välittömästi parvekkeen sisustussuunnitelmat. Jälleen kerran. Ensin parvekketta silmäillen ja kohta myös ideoita sisustuslehdistä keräillen. Mietin myös, että pyörän voisi viedä huoltoon, ennen kuin korjaamoissa on ruuhkaa...

Päätin, että kaivan loputkin värikkäät asusteet esille ja huollan välikauden korkokengät valmiiksi, jotta sinä ensimmäisenä +5 asteen päivänä, ne olisivat käyttövalmiina. Hankin enemmän värikkäitä vaatteita ja teen kahvihetkestäni parvekkeella tavan. Jatkan hyvin alkanutta Pilates-harrastustani, koska se tekee niin hyvää sekä selälle, että erityisesti mielelle. Ja ostan edelleenkin silloin tällöin itselleni kukkia. Koska olen niin ihana. :)

Kevään lapsi on heräämässä talviuniltaan. :)

Mitä on tätimäisyys?

2011-02-23T19:42:00.000+02:00

Tätimäinen pukeutuminen. Päivän sana. Tai oikeastaan jokaisen päivän. Kukaan ei halua näyttää tädiltä tai pukeutua kuin täti. Oli hän nuori tai vanhempi. Klassinen tai sitten trenditietoisempi. Myönnän, että minulle ei ole ihan selvää, mitä tätimäinen pukeutuminen oikein on. Tänään kuulin sen peräti kahdesti: "En halua näyttää tädiltä".

kuva: asos.com

kuva: Ril's

Luulen, että tätimäisyys muodostuu mm.:

vaatteen huonosta istuvuudesta

liian pitkistä (sentin tai kaksi) helmoista niin jakuissa, hameissa kuin mekoissa

tietystä laatikkomallisuudesta

väärästä koosta (oman kokemukseni mukaan liian isoista vaatteista)

...

Tämä alkaa kiinnostaa minua niin, että haluan selvittää ja ymmärtää.

Tarvitsen siis kipeästi teidän apua ihanat lukijani: Mitä teidän mielestä tarkoitetaan tätimäisyydellä pukeutumisessa?

Vaatteiden mitoituksesta

2011-02-15T17:34:00.000+02:00

Jos perustaisin nyt vaatemerkin naisille, alkaisin valmistaa nuorekkaita - trendikkäitäkin - vaatteita tiimalasivartaloiselle. Tai pikemminkin, loisin saman brandin alle kaksi eri linjastoa: kapeavyötäröisille tiimalaseille ja toisen suorille vartaloille. Ainakin perusvaatteisiin. Siis housuihin ja hameisiin oma mitoituksensa noille molemmille vartalotyypeille. Jakuissa myös. Silloin yhdistelemällä omansa saisivat myös A:t (suoran vartalotyypin yläosa ja tiimalasin alaosa) ja Y:t (tiimalasin yläosat, suoran vartalon alaosat)...

Yhden koon joustavana vaatteena tämä sopisi loistavasti niin tiimalasille kuin suoralle vartalolle

Aiemmin meillä oli tuollainen merkki: Your Face. Nykyisin myös siellä kapean vyötärön ja leveän lantion omaavat ovat pulassa. Selitys kaavoituksen muuttamiselle on ehkä mielenkiintoisin, jonka olen koskaan kuullut: he halusivat nuorentaa mallistoaan.

Eli jos olet tiimalasi, et voi olla nuorekas. Jos sinulla on ihailtu, kaikkien "tavoittelema" vartalo, olet silloin auttamattomasti ei-trendikäs. I do not agree!!!

Olen pahoillani, mutta Andiataa tai Ril'siä, joilta tällä hetkellä parhaiten löytyy kapeavyötäröisiä vaatteita, ei voida pitää kovin nuorekkaina ja trendikkäinä. Sellaisina merkkeinä, joita tarjoaisin 25-30-vuotiaille nuorille bisnesnaisille. Vaikka Ril'sillä on ollut hyvä yritys uudistua ja nuorentua. Se prosessi taisi jäädä vähän kesken. Jos vielä alaosista löytyy hauskoja ja mukavan trendikkäitä vaihtoehtoja, viimeistään jakut muistuttavat siitä, että kyse on "aikuisten naisten" mallistosta.

Mikä nurinkurisinta, hieman aikuisempien naisten eli +40-vuotiaiden, joilla vyötärö on ehkä metsästyksestä huolimatta lopullisesti kadonnut, on käytännössä mahdotonta löytää kotimaisia vaatteita. Koska niissä on niin kapeat vyötäröt. Paitsi teettämällä.Tai pukeutumalla trikooseen.

Ihanteellisin ei-rintavalle A-vartalolle eli jolla hartiat ovat sirot ja vyötärökin selvästi lantiota kapeampi:
paita tuo volyymia ylävartaloon ja imartelee/kaventaa alavartaloa...

Eli Suomen vaateteollisuus olettaa, että nuorina olemme pötkylöitä, siis suoravartaloisia ja aikuisempina muutumme kapeavyötäröisksi tiimalaseiksi. Hmmm... jostain syystä minusta tässä on jotain vialla. Sen sijaan uskon siihen, että vartalotyyppimme jotakuinkin säilyy, vaikka lihoisimme tai laihtuisimme.

Myös liikkeet tunnistavat ongelman: kapeavyötäröisen on vaikea saada esim. istuvaa housua tai farkkua. Ehdottavat, että jos vaikka hame kävisi. Tai sitten korjataan. Eli kapeavyötäröinen maksaa aina housusta n. 15-20 eur enemmän kuin me muut. Sanovat liikkeissä vielä, että täällä Suomessa niitä kapeampi vyötäröisiä malleja kysellään paljon.. Täällä siis heitä on. Se tiedetään, mutta mallit tehdään tanskalaisten, espanjalaisten ja ruotsalaisten vanavedessä suorille lantioille. Koska se on trendikästä. Suoraa vartaloa suosivat H&M, Vero Moda, Vila yms. menestyvät myös Suomessa, mutta haetaanko niistä todella erityisen istuvia vaatteita?

Ihmettelevät vielä päälle, kun nuoretkin haluavat hyvin istuvat housut...

Luulisi, ettei olisi juuri esim. Your Facelle - jolla on joka tapauksessa ainakin kuusi perushousumallia mallistossaan - ongelma pyhittää yhtä näille kapeavyötäröisille, notkoselkäisille, leveälantioisille. Nuorekas ja hyvännäköinen housu heille. Istuva ja kohtuuhintainen.

Jotain on pielessä, jos minä - rintava pötkylä - löydän helpommin istuvia vaatteita kuin tiimalasivartaloinen 36:nen, joka voi pukea päälleen periaatteessa mitä vain. Jos se istuisi.

Kenkäblogi II: korkokengän anatomiasta

2011-02-11T20:50:00.001+02:00

Korkokengälläkin on anatomiansa. Syynsä siihen, miksi jotkut kengät tuntuvat paremmilta ja miksi toisilla on helpompi kävellä. Oma oppini pohjautuu ensisijaisesti kokemukseen. Käytän paljon korkokenkiä, ihan arjessa. Olen käyttänyt jo 15 vuotta. Sitä ennen minulla oli korkofobia: ajattelin, että minusta tulee 170 senttisenä liian pitkä ja/tai kompuroin niillä.

Kengät, jotka valitsen juhliin, joissa on odotettavissa paljon tanssia - mutta en välttämättä kaupunkikävelylle. Lesti loistava, korko ihana (vaikkei kävelylenkkiin sopiva) ja päkiätyyny helpottaa... Love them!

Muistan sen kesän, kun päätin opetella kävelemään korkokengillä. Olin Ril'sin liikkeessä töissä ja minusta kuului ehdottomasti asiaan, että töissä ollaan korkokengillä. Liikkeen lattia oli silloin pientä mosaiikkikiveä eli hyvin joustamaton ja päkiöille armoton. Lämpötilatkaan eivät olleet puolellani: kesä oli kuuma. Upotin jalkani joka ilta kylmään jalkakylpyyn. Olin silloin täysin tietämätön siitä, että lopulta kuuma jalkakylpy olisi ollut rentouttavampi. Sen sijaan opin nopeasti, että jalat jaksavat paremmin, jos vaikka 3h välein vaihtaa kenkiä - vaikka vain toisenlaisiin korkokenkiin - ja jos välillä ottaa kengät yksinkertaisesti pois jalasta ja kipristelee varpaita. Niin ja että paikallaan seisominen on pahempaa kuin käveleminen.

Kengät, jotka on ostettu bisnesvaatteen sijaan - ovat ihanan näköiset, mutta niillä ei voi kävellä eikä oikein edes seistä. Suurin ongelma on kangas-tekonahka -yhdistelmä. Platform hieman hepottaa päkiöiden työtä. Silti puen nämä juhliin. :)

Ensimmäinen totuus: kaikki koroilla kävelevät kompuroivat joskus. Allekirjoittanut yllättävän usein. Kiitos löysien nilkkojeni ja korkean jalkapöytäni. Jos kompuroit, ei auta kuin nousta ylös, syyttää asfaltin kuntoa ja jatkaa hymyillen matkaa. :)

Toinen totuus - ja ehkä vielä lohduttavampi: kaikkia korkokenkiä käyttäviä sattuu joskus!!! Paljon!!! Katsokaa kaupungilla ympärillenne. Näette tuskaisia kasvoja, tönkköä ja varovaista kävelytyyliä. Erityisesti ilta-aikaan eli kun on oltu samoilla kengillä koko päivä ja ollaan matkalla kotiin. Aina kun näen jonkun, joka selvästi varoo päkiöitään, minua hymyilyttää. Sekä myötätunnosta että helpotuksesta: en ole ainoa.

Kolmas totuus: jos korkokenkä tuntuu heti superhyvältä, pitäisi herätyskellojen soida. Silloin se voi olla liian iso muokkautuessaan ja muuttuu siis epämukavaksi vanhetessaan. Parasta on, kun saa kengän muotoutumaan juuri oman jalan mukaiseksi.

n. 5 vuotta sitten ostin upeat talvisaappaat, jotka myi minulle itse Mr. Tarsala. Sain silloin kaupanpäälle lähes tunnin mittaisen oppitunnin koron anatomiasta: syistä, miksi jollain korkotyypillä ja -kengällä jaksaa paremmin. Tuolla tiedolla porskutan edelleen. Harmittaa vain, että kyseiset saappaat ovat jo mennyttä. Ne istuivat sekä lestiltään, että varreltaan täydellisesti. Ja niillä jaksoi, vaikka korot olivat kapeat. Stiletot siis.

Kenkä, joka on hyvännäköinen, mutta... korko asettaa - minulla - painon liikaa
päkiälle ja kangasmateriaali tukee liian vähän askellusta

Opin, että minulle paras korkomalli on sellainen, jossa korko lähtee keskeltä kantapäätä. Silloin voin kävellä aivan tavallisesti ja voin luottaa siihen, että en huoju. Toinen korkotyyppi on se, jossa korko lähtee suoraan jatkona akillesjänteestä: silloin painoa tulee minulla liikaa päkiälle. Kolmas on ns. buutsikorko, jossa koron painopiste asettuu kantapään sisäreunaan. Sillä kompuroin toistuvasti, koska korko alkaa liian myöhään ja minusta tuntuu, että astun ensin tyhjään.

Esimerkki eteenpäin kallistuvasta korosta, joka ei minulle niin sovi, vaikka ei ihan buutsikorosta olekaan kyse.

Kävelytyyliini sopii erityisesti kapea korko: tolppakorolla on vaikeampi kävellä kanta edellä ja silloin minusta tuntuu siltä, että nilkkani on vaarassa. Etenkin, jos korko on 9-10 cm korkea. Nyttemmin olen tosin huomannut, että kyse on paljon myös tottumuksesta.

Tolppakorot, joilla olen opetellut kävelemään. Mutta ovat mukavat: kiitos lenkkiraudan ja päkiätyynyn.

"Muutamia vinkkejä" korkokenkämaailmaan:

Jokainen voi oppia kävelemään koroilla, jos haluaa. Kyse on tahdosta ja ehkä myös epämukavuuden jonkinasteisesta sietämisestä. Korkokengissä kiteytyy mielestäni parhaiten ajatus "kauneuden takia täytyy kärsiä".
Jo pieni korko tekee hyvää ryhdille - ja kannamme silloin myös vaatteitamme paremmin = olemme tyylikkäämpiä
Täysnahkainen - siis sisältä ja päältä, ei välttämättä pohjasta - on mukavampi, koska se muokkautuu oman jalan mukaiseksi, mutta harvoin löystyy liikaa. Jos kenkä on on sisältä tekonahkaa, se on kova ja ikävä. Pitkään.
Lenkkirauta on korkokengän tärkein ominaisuus ja sen tärkeys korostuu koron korkeuden lisääntyessä. Se on metallinen osio jalkakaaren kohdalla, joka pitää koron paikoillaan. Mitä tukevampi lenkkirauta on, sen tukevampi korkokenkä on. Jos tuntuu siltä, että korko "lähtee alta" eli se liikkuu edes-takais-suunnassa, todennäköisesti lenkkirauta on hajonnut. Suutari voi sen korjata. Edullisimmissa kengissä minun tekee monesti mieli käydä korjauttamassa lenkkirauta heti alkuunsa. Myös olosuhteet vaikuttavat sen kestävyyteen. Talvikengissä se rikkoontuu paljon helpommin kuin kesäkengissä.
Ostettaessa korkokengän (ollessaan täysnahkaa) täytyy olla sen verran napakka, että jalka ei pääse tekemään edes-takaisin -liikettä sen sisällä. Jos kenkä tuntuu aluksi tiukalta, kannattaa miettiä, onko kyse leveys- vai pituussuuntaisesta. Nahkakenkä antaa kyllä leveyssuunnassa huomattavasti periksi, mutta ei toki pituudesta.
Jos taas tuntuu, että korkokenkä heiluu sivuttaissuunnassa, on korko joko liian korkea - eli nilkka ja varpaat eivät jaksa kannattaa koko kroppaa - tai sitten lenkkirauta ei jaksa pitää korkoa paikallaan.
Hyvissä korkokengissä on nykyään sisäänrakennetut päkiätyynyt. Monissa myös kantapäätyynyt. Ne pehmittävät askelta.
Platform-pohja, kuten myös ohutkin kumipohja vaimentaa iskua päkiälle niin, että kipua syntyy huomattavasti vähemmän.
Geelityynyt ovat nykyään naisen parhaita ystäviä. Muista laittaa ne ennen kuin sattuu... Geelityyny pitää myös jalkaa paikoillaan, jolloin rasitusta päkiälle edes-takais -liikkeestä syntyy vähemmän. Läpinäkyvinä sopivat hyvin käytettäksi sandaalienkin kanssa.
Jos päkiöitä alkaa sattua, yritä kipristellä varpaitasi kenkien sisällä. Silloin veri pääsee kiertämään jalkaterissä ja helpottaa oloasi. Koska painosi on aina esim. kävellessä ja tanssiessa hetkellisesti vain toisella jalalla, voit hyvin jumpata vapaana olevan jalan varpaita. Myös kylmä auttaa. Itse otan usein esim. naistenhuoneessa tai pöydässä istuessani, pöydän alla, kengät pois ja laitan päkiät hetkeksi kylmälle lattialle. Se rentouttaa päkiöitä ja saa veren taas kiertämään.
Rasvaaminen pitää jalat hyvässä kunnossa!!! Jalkahoito silloin tällöin on unelma...
Kävelyyn auttaa lantion rentouttaminen. Jos jännität lantiotasi, jännität usein myös jalkojasi niin, että ne eivät reagoi joustavasti yllättäviin sattumiin kadulla. Heiluttamalla lantiota puolelta toiselle kävely näyttää luonnollisemmalta. Harjoittelu kannattaa aloittaa liioittelemalla lantion liikettä. ;)
Vältä teräväreuna-mukulakivikatuja: ne sekä rasittavat päkiöitäsi että rikkovat korkoja. Korkokenkiä paljon käyttävien keskuudessa ei ole outoa valita reittejä niin, ettei matkalle satu kenkien kannalta hankalia pätkiä.
Muista myös uusia korkolaput heti kun edelliset ovat kuluneet loppuun. Hyvä suutari on siis myös korkokenkäladyn ystävä. Loppuun kulunut korkolappu tuottaa paitsi omituista ääntä kävellessä myös vaikuttaa kengän mukavuuteen ja lyhentää sen elinkaarta.

Kaikesta tästä huolimatta korkokengät ovat mitä ladyimmat asusteet. Itsevarmuutta ja naisellisuutta korostavat. Juttu, jonka takia kannattaa hieman kärsiä.... ;)

p.s. Keski-Euroopassa naisilla on aina kahdet kengät 'mukana': töihin kävellään mukavissa ballerinoissa ja töissä jalkaan vaihdetaan upeat korkokengät.

Parasta päälle ystävyyden kunniaksi

2011-02-07T19:04:00.000+02:00

Yritykselläni on kampanja Facebookissa Ystävänpäivään liittyen ja kutsun nyt myös kaikki blogini lukijat mukaan.

Luodaan yhdessä erityistä tunnelmaa Ystävänpäivänä pukeutumalla parhaisiimme - niiden tilaisuuksien ja tapahtumien luonteet tietysti huomioiden, joihin silloin osallistumme.Tällä tavoimme voimme myös viestittää lähimmäisillemme ja ystävillemme, että välitämme.

Taustalla oleva ajatukseni on rohkaista toisaalta pukeutumaan oman tyylin mukaisesti. Erityisesti rohkaisen tähän silloin, jos alipukeudumme pelätessämme, että ylipukeutumisemme huomioidaan ikävällä tavalla. Toisaalta ajattelen, että pukeutuminen on myös kunnioitusta toisia kohtaan, toisten huomioimista. Olemme välillä ehkä liiankin hyvin omaksuneet ajatuksen, että "pukeudun vain itseäni varten". Joskus on ihan ok pukeutua myös muita varten. ;)

Suhtautumisemme ei yleensä muutu kuin käyttäytymisen, konkretian kautta. Siksi kutsunkin kaikki mukaan ensi maanantaina. Pukeutumaan ripauksen tyylikkäämmin, paremmin, siistimmin. Yhdessä päivässä on kokonaisen ilmiön alku, eikö?

Ystävyyden tärkeyden kunniaksi, rakkautta juhlistamaan - ja tuomaan energiaa päiväämme. Kukin Sen Oman Tyylin mukaan.

(tapahtuman sivuille pääset myös tästä)

7 asiaa minusta

2011-02-02T18:54:00.000+02:00

Sain tunnustuksen blogistani. Ensimmäiseni. Kiitos Prefecta!

Eli seitsemän juttua minusta:

Rakastan kaikkea kaunista - kauniita esineitä, hetkiä,yksityiskohdilla kyllästettyjä asetelmia. Mutta rakastan myös avaruutta, tilaa ja valoa ympärilläni.Välillä tämän ristiriidan ratkaisemiseksi kaipaisin usein ympärilleni moninkertaisen määrän neliöitä.
Olen horoskoopiltani oinas ja nousevalta merkiltäni neitsyt. Jos sanon tämän asiaa tuntevien keskuudessa ääneen, saan vastaukseksi aina: "Ai kamala, otan osaa, miten sä pärjäät itsesi kanssa?" :) Astrologiammattilaisten laatimat kuvaukset minusta ja elämästäni ovat olleet häkellyttävän todenmukaisia. Toivoisin monesti, että ne olisivat vähemmän kohdallaan ja minulla olisi vähemmän syytä uskoa niihin.
En ole niin järjestelmällinen kuin haluaisin olla - ja olen liiankin hyvin oppinut sulkemaan silmäni sotkuilta. Ajattelen, että jos kaikilla tavaroilla olisi oma paikkansa, ne palautuisivat niille ihan itsestään. Mutta jos yksikin tavara on ilman omaa sijoituspaikkaa, se on kaaoksen alku. Well...
Haaveilen enemmän tai vähemmän salaa kotirouvan roolista. Miten sitä voi nykypäivänä sanoa ääneen? ;)
Omistan n. 90 paria kenkiä ja lisäksi vähän reilu sata paria näytöskenkiä (eivät minun kokoa ja niissä tärkeintä on ulkonäkö, ei mukavuus). Haaveilen pukeutumishuoneesta, johon saisin ne kaikki kauniisti esille.
En välitä niin suklaasta. Minun ei juuri koskaan tee sitä mieli. Yksi pala silloin tällöin riittää hyvin. Nykyään en tarvitse edes sitä. Viime joulu meni kokonaan suklaatta - puolikkaaseen vihreään kuulaan sen sijaan sorruin.
Yritän oppia luottamaan intuitiooni ja vielä niin, että en edes yritä selittää itselleni, mistä tunteeni/ajatukseni kumpuavat. Intuitio on usein oikeassa. Järjen/spekulaation/kokemuksen ääni talloo sen liian usein jalkoihinsa...

Palkintoa jaan eteenpäin Ilonalle ja Korundille... :)

Uusi laukku kevään kunniaksi?

2011-01-30T13:02:00.000+02:00

Satuin porhaltamaan sisään yhteen suosikkikaupoistani - Dotsiin - juuri, kun iso lähetys Stylesnobin kevään laukkuja, kenkiä ja vöitä oli saapunut. Laatikoista paljastui toinen toistaan ihanampia juttuja. Vai mitä mieltä olette?

Tästä erityisesti itse haaveilen: satiinipintainen, hennon vaaleanpunainen, kokonsa puolesta helposti muunneltava

Mikään näistä ei edelleenkään ole musta - sellainen on ostoslistalla ollut jo pitkään, sekä isona että pienenä... Jotenkin aina sorrun ihan muihin. Laukuissa musta ei selvästikään ole suosikkivärini. Mutta se olisi käytännöllinen. Ehkä ensi syksynä sitten... ;)

Suomen muoti esittäytyi

2011-01-30T01:02:00.000+02:00

Olen halunnut olla kovin optimistinen ja kannustava Suomen muotia kohtaan. Olen ajatellut, että kaikki on eteenpäin ja positiivista yritystä. Sitä (yritystä) tarvitaan ja siitä täytyy palkita. Niin tahtoisin nytkin. Mutta vain huokaisen, enkä niin positiiviseen sävyyn.

Valkyrian Design on yksi niistä harvoista suomalaisista designereista, joiden tyylistä pidän, paljon. Tuo lyhyt, vaalea pitsijakku tosin sopisi mielestäni paljon paremmin leveähelmaisen, lyhyen hameen kanssa....

Eilen ja tänään Finnish Catwalk on esitellyt ensi syksyn ja talven suomalaista muotia. Etukäteen hehkutettiin, kuinka tapahtuma on uudistunut. Kolme erillistä näytöstä - joka mielestäni oli paras uudistus - ja kaikille avoin yleisöpäivä. Vanhan ylioppilastalon pienet tilat loivat tunnelmaa, vaikka väkeä eilen ammattilaispäivänä ei ehkä niin paljoa ollutkaan. Suurin pettymykseni oli näytteilleasettajien vähäinen määrä. Kun Jukka Rintalakin - syystä, onnittelut hänelle taitelijajuhlan johdosta - loisti poissaolollaan tuntui, että kovin pieni on suomalaisen muodin piiri. Ja vielä, kun itse olisin kerrankin ollut 'let's networking'-tuulella.

Kolmea näytöstä katsoessa tunteeni vaihteli laidasta laitaan. Vain kerran tietoisesti muljautin silmiäni. :) Trendinäytöksen pelasti loppujen lopuksi Turon miesten puvut. Ril'siltä odotin paljon - ilahduin ja petyin. En tiedä, johtuuko se siitä, että luen melko paljon kansainvälisiä trendijulkaisuja, mutta minusta niin moni näytti liian tutulta ja samalta. Sportti ja casual -näytös puolestaan on - itsekin näytöksiä tehneenä - käytönnön kannalta hyvä ratkaisu. Uimapukujen ym. sporttivaatteiden sovittaminen muun muodin sekaan, silloin kun näytöksiä on vain yksi, on hyvin hankalaa.

Designereiden näytös oli jo mieluisaa katseltavaa. Mutta ei sekään päässyt yllättämään. Mert Otsamo oli kiinnostava, Muotikuuta olisin katsellut enemmänkin. Valkyrian Designin luomukset olisin itsekin sijoittanut näytöksen loppuun. Sen verran mieleenpainuvia ne aina ovat.

kuva: secondhand.fi

Edelleen olen kuitenkin ihmeissäni, miten kauan printti-trikoo-linja suomalaisessa muodissa jaksaa kantaa. Se, joka minusta aina ja ikuisesti näyttää vain Paola Suhosen ensimmäisten mallistojen matkimisena tai jatkeena. Etenkin, kun ko. vaatteita ei katukuvassa juurikaan näy. Ja myös asiakkaideni keskuudessa ne, jotka sanovat "ei printtejä ja kuvioita" muodostavat selvän enemmistön. Hyvä esimerkki oli Nanson Lempivaatteelle malliston suunnitellut Camilla Mikama. Hänen oma mallistonsa muutama kausi sitten oli mielenkiintoinen ja lahjakkuutta hehkuva. Nyt lempivaatteelle suunniteltu näytti lähinnä...Nansolta. Harmi.

by Muotikuu

Onneksi meillä kuitenkin on Your Face, Ril's, Turo Tailor - ja Muotikuu, joka ainakin minun lyhyen urani aikani oli ensimmäistä kertaa mukana. Heillä on oma, Suomen Turussa valmistettava, mallistonsa, jolle luulisi olevan kysyntää. Etenkin, jos malleja on mahdollista saada myös omilla mitoilla valmistettuna.

Huokaus. Ei auta kuin kannustaa, kaikesta huolimatta. Tsemppiä Suomen Muoti!

Perusvaatekaappi -pukeutumisfilosofian pohdintaa

2011-01-27T11:36:00.000+02:00

Oma pukeutumisfilosofiani perustuu pitkälti perusvaatekaappiin. Ajatukseen, että kun minulla on tietty määrä perusvaatteita, minulla on aina "jotain, jota laittaa päälle". Virheostokset vähenevät, kun minulla on myös aina "jotain, johon yhdistää" uusia hankintoja.

Kaapistani siis - ainakin pitäisi - löytyä x kpl eri värisiä t-paitoja, toppeja ja neuletakkeja, mustia ja beigejä (tai jotain muuta perusväriä edustavaa) hameita, housuja ja mekkoja. Perusvaatteiden ostaminen on useinmiten tylsää. Olen ehkä jo aiemminkin maininnut, kuinka mielestäni musta t-paita pitäisi saada kaupan päälle. Mutta näiden vaatekappaleiden hankkiminen on myös palkitsevaa. Sen huomaa viimeistään sitten, kun niitä ei ole: mustiin t-paitoihin on tullut reikiä tai ne ovat kulahtaneet tai valkoinen toppi on enemmän harmaa kuin valkoinen - ja se osuus kaapistani, jota minun ei kuuluisi miettiä, aiheuttaakin suurta päänvaivaa.

Tähän filosofiaan minut on johdattanut käytäntö. Ennen ostin kokonaisuuksia vain huomatakseni, että tulin aina kaupungilta mukanani mustat suorat housut. Lopulta kaapistani löytyi 15 paria mustia suoria housuja. Vähemmälläkin olisin kai selvinnyt. Etenkin kun ne kaikki olivat villasekoitetta ja reidestä alas asti suoraa mallia. Lopulta ymmärsin, että voin hyvin käyttää rahani pelkkien mielenkiintoisten yläosien hankkimiseen.

Tosin uskon myös siihen, että perusvaatekaapin täytyy olla riittävän laaja. Ettei ainakaan viikkoon tarvitse miettiä pesemisiä ja silittämisiä. Ihan yhdellä parilla mustia housuja ja t-paidalla ei siis taida selvitä...

Perusvaatteiden pitäisi mielestäni olla sellaisia, että voin päättää - vaikka keskellä Tammikuuta ja alennusmyyntien loppurutistusta - että lähden nyt niitä ostamaan. Tässä onkin filosofian kompastuskivi. Meillä Suomessa. Niitä perusvaatteita ei ole. Niitä tulee ja menee samaan tahtiin kuin vaaleanpunaisia nahkamekkoja tai maximekkoja, trendien mukaan. Sen sijaan, että voisin kävellä yhteen liikkeeseen ja päivittää sieltä kaikki t-paidat, topit ja neuletakit kerralla, joudunkin shoppailemaan useassa liikkeessä ja toteamaan lopulta, että koska tänä keväänä ei - muka - vaaleanpunainen ole trendikäs, en löydä vaaleanpunaista t-paitaa mistään...

Kaipaan vaaleanpunaista, sellaista hailakkaa ja kylmää, erityisesti näin kevättalvella.

Kun aurinko silloin tällöin jo näyttäytyy.

Useimmat mustat asut kirkastuvat silmissä, tulee kevään tuntua.

On ikävä Milanon Corso Vittoria Emanuele II varrella sijaitsevaa paitaliikettä. Jossa on siis pelkästään paitoja ja puseroita. Ja sitä toista, joka on täynnä ballerinoja. Desiqualin Pariisin liikkeessä on supervärikkäiden ja -kirjavien tavaramerkkiluomusten vieressä rivi yksivärisiä t-paitoja ja toppeja, koska todennäköisesti sellaista asiakas vaatteiden rinnalle kaipaa. Tavaratalossa puolestaan on osasto vain kashmir-neuleille.

Onhan meillä. H&M. Entä, jos en aina haluaisi - vaikka tunnustan H&M:n t-paidat ja topit yllättävän hyviksi - ostaa sieltä? Tuntuu, että ei ole vaihtoehtoja. Sen jälkeen, kun Zarakin on kaventanut erivärisiä neulepaitoja ja -takkeja käsittäneen hyllynsä kolmasosaan ja vaihtanut laadun siihen kehnompaan. Vero Modan ja Vilan valikoimat ovat myös melko hyviä, mutta tämän kevään värisävyt ihmetyttävät. Lyhytselkäisenä minulla olisi tarvetta myös lyhyemmille versioille. Filippa K:n ovat puolestaan yksinkertaisesti liian kalliita, kun tarve on viidelle ehkä jopa useammalle uudelle t-paidalle kerralla. Ja nekin kulahtavat, kokemusta on, yllättävän nopeasti. InWearin paitoja minulla on ikävä. Niitä ei tällä hetkellä tunnu saavan mistään ennen kuin uusi liike avautuu maaliskuussa. Stockalla oli kokonaista yksi malli, sekin vesiputouskauluksella varustettu eli ei millään teorialla perusvaatteeksi luokiteltava.

Se ainoa vaaleapunainen t-paitani on ainakin viisi vuotta vanha - liian pieni, kulahtanut mutta hyvin palvellut. Jos sen rippeistä kuitenkin saisi vielä vähän ammennettua energiaa...

myydään käytettyjä vaatteita - osa I

2011-01-24T14:10:00.000+02:00

Maanantai on aina hyvä päivä kokeilla jotain uutta. Tänään päätin vihdoin ladata Trendsales.fi -sivustolle muutaman vaatteen myyntiin. Online-palvelu, jonka kautta voi myydä ja ostaa käytettyjä - ja käyttämättömiä - vaatteita tulee tarpeeseen. Kirpputorille lähteminen on vain mielestäni niin vaivalloista, vaikka ne muutamat kokemukset ovatkin olleet hyviä. Jos kerran ylimääräisistä vaatteista voi päästä eroon kotisohvalla ihmetellen, valitsen mieluummin sen. Ehkä saan vaatteista vähän paremman hinnankin...

Ystävilleni tämä on pieni takaisku. Minulla kun on ollut tapana lahjoittaa vaatteitani heille, kun olen halunnut päästä niistä eroon. Pelkkää laiskuuttani. Itselleni olen perustellut moisen niin, että haluan vaatteiden pääsevän hyvään kotiin, arvoiseensa käyttöön. Osa on vain "ikuisessa lainassa". Ehkä nyt vaatteiden jakelusta tulee vähän tasa-arvoisempaa ja reilumpaa: ei käy niin, että jonkin vaatteen saa se, joka sattuu sinä päivänä luonani käymään.
.
Onhan tuolla ullakolla ne kaikki näytöskengätkin, joita on tullut hankittua ja joita en enää niin tarvitse...

Saa nähdä miten myyntiurani käy. Heti tänään törmäsin siihen tuttuun tunteeseen, että jään jahkailemaan: kannattaako eräskin Furlan laukku vielä säilyttää, jos en sitä - syystä tai toisesta - ole pariin vuoteen käyttänyt. Ehkä vaihdan sen palvelussa toiseen, tyyliini paremmin sopivaan. Entä aionko todella vielä laihtua niin pieneksi, että mahtuisin Tara Jarmonin jakkupukuun? Kaikille muille hoen aina sitä, kuinka ne liian pienet vaatteet kaapissa vain aiheuttavat kohtuuttomia paineita ulkonäköä kohtaan...

Nyt kuitenkin myynnissä kaksi paitaa: neule ja paita. Toivottavasti saavat hyvän kodin.

Pro korkokengät talvella

2011-01-18T20:42:00.000+02:00

Viisi hyvää syytä käyttää korkokenkiä myös talvella:

Korko toimii jäänaskalina, joka jopa saattaa estää liukastumista - oma liukastumistilastoni kahdelta talvelta on 7-0 eikä suinkaan lättäpohjakenkien hyväksi.

Nilkat vahvistuvat, kun hieman joutuu tasapainoilemaan, pohkeet myös - ainakaan pohkeiden takia ei kuntosalille tarvitse mennä.

Lumipeitteen päällä on hyvä harjoitella, kun päkiätkään eivät pehmeämmällä alustalla niin rasitu - korkokenkiä voi käyttää siis kerralla pidempään, jolloin niihin tottuu.

Keväällä koroilla kävely on pelkkää tanssia - ääriolosuhteiden jälkeen asfaltilla kipsuttelu tuntuu helpolta, kunhan hiekoitushiekat on pesty kaduilta...

Saa paljon ihailevia (tai ehkä ne ovat sääliviä, mutta haluan tulkita ne ihaileviksi) katseita, kun taiteilee loskan ja jään keskellä koroillaan. ;)

Olen varma, että olisin tänäänkin löytänyt itseni vesilätäköstä istumasta - ehkä useampaankin kertaan - jos olisin lähtenyt matkaan ilman korkoja. Paitsi, että keskityn kävelyyni enemmän, kun minulla on korot jalassa, myös tunnen itseni varmemmaksi. Ehkä siksi pysyn niillä niin hyvin pystyssä tällaisilla pääkallokeleillä.

ja koputan puuta...

p.s. Pariisissa oli kaupoissa paljon eri värisiä, erilaisin glitterein ja neuloksin koristeltuja säärystimiä, jotka oli tarkoitettu korkokenkien kanssa käytettäväksi. Siis pikkukenkien ja nilkattomien nilkkureiden. Ajatuksena on jatkaa perusavokkaiden käyttökautta. Eikä johonkin tilaisuuteen mennessä tarvitse ottaa erikseen sisäkenkiä mukaan. Sen kuin otat säärystimet pois. Menevät pienempään tilaankin, kuin vaikkapa saappaat.

Ne maksoivat 4€/pari. Arvatkaa, kuinka paljon minua harmittaa, etten niitä silloin ostanut. Vaikka jokaista väriä yhdet... Ei niinkään, että haluaisin tässä säässä avokkaita käyttää, mutta noita nilkattomia nilkkureita olisi mukava...

Mustaa valkoisella

2011-01-14T19:12:00.002+02:00

Tereet. Ne tulevat taas. Jostain syystä olen aina pitänyt niistä.

Muistan tehneeni joskus nuorempana itselleni tummansinisen kotelomekon, jossa oli kaula-aukon ympärillä valkoinen tere. Olihan se parikymppiselle hieman vanhahtava, mutta rakastin sitä. Nykyisin moinen kertoo minulle vain sen, että olen löytänyt Sen Oman Tyylini jo kovin nuorena.

Kuva: www.style.com/YSL

Kuva: www.style.com/Tommy Hilfiger

Tämän kevään muotinäytösjulkaisuja lukiessani näin pitkästä aikaa kunnon tereitä. Ainakin Tommy Hilfigerillä, YSL:llä ja Burberry Prorsumilla. Samaa ilmiötä lienee se, että mustasta on yhtäkkiä tullut koroste-/asusteväri päävärin sijaan. Musta-valkoinen on siis jälleen kevään värivalikoimissa. Pääroolia näyttelee vain tällä kertaa valkoinen...

Kuva: www.style.com/Moschino

Erityisesti minua kiehtoo se, miten eri suunnittelijat - ja tässä tapauksessa tiedän - toisistaan tietämättä suunnittelevat niin samanoloisia vaatteita ja saavat samanlaisia vaikutteita. Ainoa selitykseni sille on, että muoti ja trendit ovat koko ajan ympärillämme: aistimme, koemme ja elämme niitä tiedostamattamme.

Mitä sanotte tästä Sami Korhosen suunnittelemasta ja allekirjoittaneen valmistamasta hameesta viime keväältä? Taidan tehdä itselleni samanlaisen. Sen verran trendikäs... ;)

P.S. Minun Oma Tyyli tai My Own Style on tästä lähtien MOS! LBD:n (Little Black Dress) hengessä ;)

Ihana tämä vuosi...

2011-01-01T17:42:00.000+02:00

Vuoden ajan keittössäni luki liitutauluun kirjoitettuna "olet ihana". Olen ihana ja elämä on ihanaa. Vielä ihanampaa, että ajattelen oikeasti niin. Siitä suuri kiitos ystävilleni, joiden kanssa olen saanut monet hetket jakaa. Olen myös oppinut olemaan itselleni armollisempi. Nautiskelemaan - entistä enemmän - hetkistä. Hemmottelemaan itseäni.

Ensi vuodelle teksti ei vaihdu. Mutta saa lisäyksensä: syö! Siinä siis uusi, vuoden 2011 haasteeni. Hassua, että aikuinen joutuu opettelemaan syömisen jalon taidon. Etenkin, kun rakastan hyvää ruokaa. Mutta unohdan kaiken muun keskellä, että hyvä ruoka = parempi mieli. Ja vihaan ruokakaupassa käyntiä. Etenkin ilman inspiraatiota.

Mitä muuta tänä vuonna? Haluaisin olla yhä armollisempi itselleni, antaa rakkauden tulla. Haluaisin oppia kuosittelemaan hihan kaavaa ja uskaltaa pukeutua vielä enemmän oman tyylini mukaan. Toivon voivani matkustaa New Yorkiin ja järven rannalle. Viettää merkityksellisiä hetkiä, nauttia ihanista kokemuksista. Minulla on tunne, että elämä ottaa ja vaatii tänäkin vuonna paljon. Voi kun osaisin silti elää hetkessä, nähdä elämän moninaiset mahdollisuudet.

Hyvää Vuotta 2011 kaikille!

Pukeutumisasenteiden päivittelyä joulutuskailun lomassa

2010-12-11T11:13:00.000+02:00

Havahduin aamulla herätessäni siihen, että Joulu ei todellakaan ole kaukana. Minkäänlaisia valmisteluja en ole tehnyt, lahjanostoista puhumattakaan. Elokuun viimeinen päivä taisin miettiä - jälleen - että tänä vuonna teen kaikki lahjat itse. Tässä sitä kuitenkin ollaan. Ilman suunnitelmaa ja valmistettuja lahjoja.

Joulua enemmän ajatuksissani on oikeastaan Pariisin matkasta asti ollut kysymys siitä, miksi pukeutuminen on meille suomalaisille jotenkin niin vaikea juttu. Nyt itsenäisyyspäivän jälkeen tämä ihmettelyni on vain vienyt lisää aivokapasiteettiani. Monet sanovat, että se on tämä sää. Mutta on niitä sellaisiakin vaatteita, jotka ovat sekä tyylikkäitä, että lämpöisiä. Itse mietin - etenkin Versaillessa kävellessäni - että onko se sitten kuitenkin se kulttuuri. Ei meillä ole ollut kuninkaita, jotka ovat luonneet muotia, keksineet korkokengät ja antaneet turhamaisuuden esikuvaa.

Ja että miksi se 'ylipukeutumisen' - ripauksella glamouria varustetun pukeutumisen - arvostelu, jonkin asteinen negatiivinen suhtautuminen, on niin syvällä. Ei saa pröystäillä. Ei saa erottua. Mutta en minä pukeudu pröystäilläkseni. Rakastan vain kaikkea kaunista. Mitä pahaa siinä on?

Oman perheeni kesken sattui tilanne, joka kuvastaa tätä mitä parhaiten. Ostin Pariisista hatun. Ihanan ja varmasti näkyvän. Ihan katukojusta. Samainen hattu löytyy muuten by Marjan ikkunasta, hieman toiseen hintaan (mistä olen sekä iloinen, että myös harmissani: olisinhan halunnut, että tuo hattuni on ainoa Suomessa). Esitellessäni ostoksiani äidilleni, isäni näki myös, kun laitoin hatun päähän. Ja hän repesi nauramaan. Oikein sydämensä pohjasta. Yritti sanoa, että "hattu on jännä". Mutta pieni ärrän tärähdys kuului läpi. Hän halusi sanoa, että "hattu on järkyttävä". Silloin sain tilaisuuden kysyä, miksi se hänen reaktionsa on niin voimakas, mistä se syntyy? Ei osannut sanoa. Ja taisi silloin ymmärtää, mitä tarkoitan, kun puhun, että meidän suomalaisten asennoitumista pukeutumiseen on kovin hankala muuttaa...

Olen ollut yllättynyt siitä, että Palefacen ilmestyminen lenkkareissa Linnan Juhliin on tuomittu niin vähän. On jopa peukkua näytetty. Eihän hän ollut ainoa artisti, joka näin on tehnyt. Siinä ei siis ollut mitään uutta. Hän on toki paistatellut "linnan flopit" -listoilla, mutta vain mainintana. Sen sijaan paljon enemmän on tuomittu Karita Mattilan asua. Jos me hyväksymme ne lenkkarit - jotka ovat selkeä etikettivirhe, paha sellainen ja vielä valkoisina, onneksi edes uusina ja puhtaina - miksi me emme osaa hyväksyä sitä, että joku osaa kantaa upean designpuvun niin hienosti? Että hän uskaltaa. Suomen julkkisten joukossa ei ole kovin montaa sellaista, joka tuon puvun olisi kantanut. Ainakaan tuon ikäisenä. Mikä kroppa, mikä asenne!!! Häiritsikö meitä oikeasti sen puvun avonaisuus (pukuhan vain näytti avonaiselta tv:ssä ja kuvissa, siinä oli käytetty luistelijoiden kilpailuasuista tuttua läpinäkyvää kangasta, joka piti puvun päällä)? Vai olemmeko kateellisia, kun emme voi pukua itse käyttää?

Se, että sopiko puku Suomen arvokkaimpaan juhlaan on täysin eri juttu. Eihän sinne sopinut ne lenkkaritkaan. Paria muutakin asua olisin tiukasti etikettiä tulkitessani miettinyt kahdesti. Mutta kuka etikettiä muuttaa ajan mukaiseksi kuin me itse? Prinsessa Victoria pukeutui omiin häihinsä kruununperijälle epätavallisesti melko avonaiseen, lyhythihaiseen pukuun. Sitä moitittiin - ja mielestäni voimallisimmin juuri Suomessa, jossa meillä ei ole edes kuninkaallisia - etiketin vastaiseksi. Mutta jos kruununprinsessa itse ei voi muuttaa etikettiä, kuka sen tekee? Hovinkin on pysyttävä ajassa, mieluummin sen edellä, niin kuin aikoinaan Versaillessa tapahtui.

Vaikka itse osaan olla kuuntelematta pukeutumiseeni liittyvää arvostelua tiedän, että en minäkään laita hattuani enää isäni nähden päähän. Kuinka monta ihanaa mekkoa, korua ja asustetta jääkin kaappien kätköihin vastaavien tilanteiden seurauksena. Mitäs jos ensi kerralla kun näemme jonkin tyylikkäästi pukeutuneen henkilön emme heti kysyisikään, mihin juhliin hän on menossa (viitaten siten ylipukeutumiseen) vaan yksikertaisesti sanoisimme: "Wau, näytät hyvältä!"

P.S. Noin ylipäänsä pukuloisto Linnan Juhlissa oli mennyt askeleen eteenpäin. Oli mietitty ja yritetty. Se ilahdutti kovin...

Muodin huipulla - loppukiri

2010-12-06T10:48:00.000+02:00

7.33 - Aika on helmojen, ompeleiden ja käännösten.Kello soi jo seitsemältä, mutta hitaana herääjänä sain jo kulutettua aikaa johonkin, en vain tiedä mihin. Ensimmäinen vuorin helman kääntöyritys oli huono. Onneksi lopetin ajoissa ja otin helpomman tavan käyttöön. En taida olla hereillä, kun kahvikaan ei maistu. Mutta 4,5 tuntia unta on aivan riittävä määrä, jos niin päättää ja tahtoo, eikö?

8.46 - Tässä vaiheessa urakkaa pallistajapaininjalka, joka siis periaatteessa kääntää itsestään siistiä 2,5 mm leveää päärmettä, oli liian vaikea kumppani. Oli tehtävä toinen ommel, jota en tietenkään ollut ajallisesti budjetoinut. Ja sitten ne ihmettelee, miksi mielestäni ompelijan yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on ongelmanratkaisukyky.

9.26 - käsin ompelu on sitten hidasta. Jos tekisin joskus Haute Couture-puvun, saisinkohan sitä edes kahdessa vuodessa valmiiksi? Vielä pitäisi laskoksia hieman kiinnittää pohjakankaaseen, jotta rypyt tulisivat oikeisiin kohtiin. Sen jälkeen silitys. Nyt mietin vain, mitä kaikkea jätän tekemättä: ainakin fifi ja oma logo taitaa jäädä kiinnittämättä.

10.25 - Puku pääsi juhliin. Viimeistely jäi vähän heikoksi, langanpätkät sai kaupan päälle. Hakanen, joka helpottaa vetoketjun vetämistä kiinnittyi sillä välin, kun puvun omistaja laittoi kenkiä jalkaan. Silittääkään en juuri ehtinyt, enkä ottaa kuvaa valmiista. Tuo eilisen päivän viimeinen kuva jääköön siis todistusaineistoksi. Viime hetkellä iski paniikki, onneksi vasta silloin. Olisin kaivannut jonkun hokemaan viereeni "rauha, rauha, rauha". Usein rauhassa tekemällä saa kerralla oikein.

Nyt nukkumaan ja sitten siivoamaan. Ehkä itsenäisyyspäivä tulee tähänkin kotiin vielä myöhemmin. Ainakin kuohuviinini taidan olla ansainnut.

"You are the winner of this challenge" sanoisi Heidi Klum. Tai ehkä sittenkin Auf Wiedersehen..! :)

Muodin huipulla - päivä kaksi ja vähän kolmatta

2010-12-06T02:01:00.000+02:00

10.47 - nyt on aika todellisen muotoilun. Yleensä teen aina muotoiltavat ensin lakanakankaasta. Nyt siihen ei ole aikaa. Ja materiaalina on mikäs muu kuin silkkisifonki, joka Suomessa maksaa sen verran, että olisi parempi, jos nyt mikään ei menisi pieleen. Plus, että on sunnuntai ja kangasta ei saa mistään enää lisää.Toisaalta rakastan silkkiä niin paljon, että materiaali yksistään inspiroi ja saa yrittämään enemmän kuin parhaani.

11.44 - ulkona on muuten kaunista ja panikointi ei kannata. Ihmettelenkin, miten näin rauhallisin mielin pystyn työskentelemään.

12.41 - etuosan malli alkaa muotoitumaan. Ajattelin ehdottaa, että tuohon keskisaumaan laittaisimme jonkinlaisen paljettinauhan peittämään ei aivan täydellistä saumaa. Kun kerran joka tapauksessa joudun sinne vetoketjunhakumatkalle. Seuraavaksi selkäosan kimppuun. En vain uskalla, ennen kuin tuo eilinen aikaansaannos on sovitettu. Taidan siis juoda hetken kahvia...

13.15 - ensimmäinen sovitus tehty. Vähän täytyy vielä korsettia kiristää. Mutta muuten näytti oikein hyvältä. Taidettiin molemmat huokaista helpotuksesta. Minä ja puvun tuleva kantaja.

14.01 - ai niin, musikkia. Robbie Williams, please, entertain me!

15.36 - Drapeeraukset harsittu paikoilleen. Aika lähteä hakemaan vetoketjua.

18.38 - vetoketju haettu, vaikein kohta eli yläosan sivusaumat ommeltu. Reilu tunti seuraavaan sovitukseen. Voimme kun voimmekin katsoa helman pituuden. (Parempi olisi, toista mahdollisuutta ei nimittäin tule). Ja minä ehkä olen valmis tämän vuorokauden puolella...

21.38 - ei ole parempaa motivaattoria - ja kiitosta - kuin hänen, jolle puku on tehty, ilosta kiiltävät silmät ja se lausahdus "saanko jättää tämän heti päälle". Nyt jaksaa vaikka koko yön, jos tarvis. Enää vetoketju, vuori ja helmat. Niitä riittää. Yhteensä n. 10 metriä. Jos kiinnittäisin ne käsin, veikkaisin, että aikaa kuluisi 4-5h. Onneksi iltapukuihin yleensä kiinnitetään helma koneella. Jotta kestää. Taisi arvioni valmistumisesta tämän vuorokauden puolella olla kuitenkin vähän turhan aikainen ja optimistinen.

0.12 - vielä pitäisi jaksaa helmat ainakin leikata. Muuten aamulla tulee yksinkertaisesti liian kiire. Väsymyksen huomaa: purkamisen tarve kasvaa. Ja kaikki parhaat ratkoja-ystäväni ovat kadonneet tähän kaaokseen. Yritän ajatella positiivisesti: enää helma. Taidan vain leikata ne valmiiksi ja ommella vasta aamulla muutaman tunnin unien jälkeen.

1.22 - melkein valmis... aamuksi jää helmojen huolittelu,laskoksien viimeistely, vuorin alareunan kiinnitys ja loppusilitys, johon kannattanee varata aikaa. Se valmistuu sittenkin. Hyvää yötä.

Muodin huipulla - päivä yksi

2010-12-04T19:06:00.000+02:00

Pikkujoulujen jälkeinen aamu. Tarvitseeko enempää sanoa. Takana kiireinen viikko, joka päättyi eilen Mr Murphyn sääntelemään päivään? Miksi tehdä asioita helposti, jos ne voi tehdä hankalasti? Miksi kävellä, jos voi juosta ja stressata?

Olen kuitenkin lupautunut tekemään yhden iltapuvun itsenäisyyspäiväksi. Onhan tässä vielä aikaa. Kaksi päivää ja yötä. Olen vasta tehnyt proton puvun sisään tulevasta korsetista. Tästä tulee siis oma muodin huipulla -haasteeni.

Klo 10.51 - viime viikon kiire ja eilinen superstressipäivä näkyy kaaoksena pöydälläni, johon nyt pitäisi levittää kankaat. Siivoamiseen ei olisi aikaa, mutta ilman sitä ei taida voida työskennellä. Onneksi malli on tiedossa ja olen pari yötä nähnyt unta siitä, miten sen kätevimmin teen. Aloitan korsetin valmistamisesta - ja unohdan kaavat. Olen paljon nopeampi muotoilija kuin kaavan kuosittelija.

Toivon kovin, että Mr Murphy pysyy tämän viikonlopun kotonaan ja Fru Husqvarna on erityisen yhteistyökykyinen. Wish me luck!

klo 12.44 - Piilokorsetin pohja on valmis. Täytyy lähteä hakemaan siihen luita.

klo 15.38 - Luiden haku reissu venähti mutta ehkä kuitenkin saan tehtyä tänään sen, minkä ajattelinkin.

klo 17.00 - Olen jo aiemmin nimennyt ratkojan ja pallistajan (vinonauhalaitteen) parhaiksi ystävikseni. Eilen nimesin listaan saumurin: huolittelu on sillä vaan niin helppoa. Tänään olen kiitollinen kaikista erilaisista viivottimistani, jotka auttavat mm. puvun helmaosan hahmottelemisessa ilman, että tarvitsee piirtää kaavoja. Päätin jo, että lopetan tältä päivältä kunhan saan tuon tavallaan vuorikerroksena toimivan osan tehtyä. Silloin puku on heti aamusta sovitusvalmis ja sen päälle voi alkaa muotoilemaan sitä näkyvää kerrosta.

Vaikka viisasta olisi ehkä tehdä tänään mahdollisimman pitkään, olen oppinut, että sitten kuitenkin levättyäni saan paremmin aikaiseksi.

Pahus, huomaan unohtaneeni vetoketjun hankinnan. Ja nauhaakin tarvitsisi fifiä varten... Huomenna siis varattava aikaa Stockmann-käyntiin. Ei voi mitään. Make it work, sanoisi Tim Gunn.

klo 18.51 - sorruin 20 minuutin päiväuniin, mutta sen jälkeen hommat sujuivat niin paljon helpommin, että kai ne olivat paikallaan. Päivän tavoite saavutettu. Tässä vaiheessa Muodin Huipulla -ohjelmassa varmaan mietittäisiin, että onkohan tekele sittenkään sitä, mitä sen pitäisi ja aloitettaisiin alusta. Minä aion ottaa illan rennosti ja jatkaa huomenna hyvin nukkuneena. Kiitos fru Husqvarna, olit tänään oikein mukava kumppani. Saumuri myös.

Huomenna jatkuu...

Outolintu

2010-11-20T13:14:00.000+02:00

Minulle lintujen laulu ja aurinko merkitsee kevättä. Täällä olen saannut herätä linnun lauluun joka aamu. Ihanaa, mutta kummallista. Lintujen laulu ja marraskuu eivät mielestäni kuulu yhteen. Kuten ei myöskään pilvetön taivas ja aurinko ja lämpö - talvella. Tällä on kylmempää, kun on pilvistä ja lämpöisempää kun aurinko paistaa. Loogista. Mutta sittenkin talvella Suomessa usein pilvetön taivas ja aurinko tarkoittaa kovaa pakkasta. Minulle tuottaa suuria vaikeuksia päätellä lämpötilaa ikkunasta ulos katsoen ja yleensä arvaukseni meneekin pahasti pieleen.

Kotikatuani

Kämppääni ei ehkä paista koko päivänä aurinko, jota pidän - kerran heinäkuun tukalassa helteessä täällä vierailleena - mukavana asiana. Myös kivilattia muistuttaa siitä, että täällä on tärkeämpää pitää asunnot viileänä kuin lämpöisenä. Puuparketteihin ja lattialämmityksiin tottuneet varpaani kaipaavat kuitenkin kovasti villasukkia. Aina ja koko ajan. Suihkustakin tullessani ensimmäisenä laitan nyt villasukat jalkaani. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen todella kaivannut aamutossuja. :)

Kun lähden ulos, kaikki näyttävät siltä kun olisivat naparetkelle lähdössä. Olen outolintu, kun kävelen pikkukengillä ja kevyellä syys-kevättakilla - paitsi niiden joukossa, jotka ovat laittaneet jalkaansa ballerinat, mutta eivät sukkia. Heitä katselen ihmetellen: ei täällä ehkä niin lämmin ole... Myös käsineet näyttävät olevan täysin outo käsite näille leideille.

Poikkean myös pariisilaisista siinä, että mielelläni kävelen 10 minuutin matkan toisen metrolinjan pysäkille kuin vaihdan pari kertaa metroa. Suomessakaan en tykkää liikennevälineen vaihtamisesta. Tuon kävelymatkan varrelle osuu talo, jonka kohdalla aina mietin, että se talo on kovin yksinäinen. Kuin siltä puuttuisi kaveri tai puoliso. Niin kuvailisin sitä vieraakseni saapuville, jos talossa asuisin...

Tyyliguruna maailmalla

2010-11-18T12:04:00.000+02:00

Olen kohdannut matkoillani näihin kahteen muodin mekkaan aivan uuden tilanteen: minut on pysäytetty kadulla ja jotain kantamaani asustetta on kehuttu, ehkä jopa kysytty, mistä se on hankittu.

Pieni ruusuke-laukkuni on erityisesti saanut huomiota. Niin Suomessa tavallisilta ohikulkijoilta kuin Milanossa Furlan liikkeessä ja tavaratalon Dolce&Gabbanan osastolla. Hassua. Laukkuhan on Stockmannin Global-mallistoa ja hankittu jo muutama vuosi sitten. Silloin, kun isot kukat vasta tekivät tuloaan... pidin laukkua pitkään vain koristeena seinällä, mutta keväiselle Pariisin matkalleni päätin ottaa sen mukaan – ja rakastuin. Laukku pysäyttää joka paikassa. Viimeksi tänään NafNafin myymälässä myyjä huokaisi kassalla ”kuinka ihana pieni laukku sinulla onkaan.” Käytän sitä usein muuten koko mustan asun kanssa, jotta se oikein tulee esille.

Mutta täällä Pariisissa minut on pysäytetty myös kenkieni tähden. Eikä kyseessä olleet mitkään superdesign-kengät vaan shoppailukengiksi ostetut Wondersin nilkkurit!!! Olenhan puhunut Wonderseista? Noista korkokengistä, joilla kuka tahansa oppii kävelemään – mukavasti. Puhun niistä niin paljon, että itsekin ajattelen, että ansaitsisin provisiot. Kun asiakkaani sanovat, että he haluaisivat oppia kävelemään korkokengillä, vastaukseni on Wonders. Kun he kysyvät, millä korkokengillä jaksaisi koko päivän, vastaukseni on myös Wonders. He myös jälkikäteen kertovat, että näin on tapahtunut. Wonders -faniclubini jäsenmäärä kasvaa hetki hetkeltä. Eikä yksin sen takia, että kengät ovat hinta-laatu-suhteeltaan loistavat. Minulle ne ovat kuin juoksukengät. Jaksan niillä helposti kymmentuntisen päivän jaloillani. Design voi ensisilmäyksellä tuntua hieman leikkisältä, mutta suosittelen päättämään vasta kun ovat jalassa... (Wonderseja myy Suomessa Zio).

Vieroitusta

2010-11-18T11:36:00.000+02:00

Työmatkastani Pariisiin on vahingossa tullut vieroitusmatka joistakin riippuvuuksistani:

Aamukahvista: kolme cafe lattea vaativa 'heräämiseni' on kutistunut yhteen latteen - onneksi edes siihen – johtuen erityisesti siitä, että en jaksa pestä kattilaa, jossa maidon kahviani varten lämmitän.
Kahvi kädessä kaupungilla kuljeskelusta: täällä ei vieläkään tunneta take away-kahvikulttuuria... Kunnes Starbucks osui kohdalleni ja pelasti päiväni. Eläköön kansainväliset ketjut ja globalismi (ainakin silloin tällöin).
Internetistä: niin, edelleenkään, minulla ei ole kämpässäni internetyhteyttä. Kaipaan online-mahdollisuutta erityisesti vapaa-aikana, yksin ollessa. Etenkin, kun tv:stä kuulen vain ranskaa, jota en ymmärrä (pahuksen dubbaukset). Prepaid-mokkulat puolestaan maksavat niin paljon, että datayhteys Suomen kautta tulee jopa halvemmaksi.
Sähköpostin lukemisesta: yleensä luen sähköpostia... jep... koko ajan. Kännykästä silloin kun en ole koneen äärellä. Taisi juuri olla ensimmäinen viikonloppu pitkään pitkään aikaan, kun en päässyt lukemaan sähköpostejani. Outoa.

Sen sijaan en ole päässyt eroon:

Juustoista – ei tarvinne selittää enempää? ;)
Hoivaamisvietistä – designerystävälläni on kaksi koiraa, jotka ovat saaneet kuukausi sitten pennun. Kuinka suloinen onkaan. Pureskelee olemattomilla hampaillaan varpaitani, kun ompelen, innostuu kaapinoven alituksesta, menee henkäyksestäkin nurin ja rimpuilee syliin. Älkää ihmetelkö, jos Helsinki-Vantaalle saapuessani mukanani on pieni musta möykky. Toisin vanhempansa jäävät suloisuudessaan vain hyvin niukasti kakkoseksi.
Kännykän näpräillystä metrossa: kun en voi nyt surffailla netissä, lähettelen tekstiviestejä. Sinne ja tänne.
Kartanomaisten talojen ja Villojen ihailusta – päivänä eräänä sain vierailla yhdessä sellaisessa. Oih.

Joissakin asioissa olen jopa petrannut:

Huolitellulta näyttäminen aamulla: vaikka naiset täällä eivät pukeutumisessa ihan pärjää milanolaisille kanssasisarilleen, he ovat aina meikattuja, huoliteltuja. Tunsin itseni hyvin alastomaksi, kun lähdin yksi aamu vain vähän ripsi- ja kulmaväriä laittaneena ulos. Mutta ei haittaa, että tekee mieli laittautua edes hieman....
Ihanien kenkien käytön maksimointi: kun metro vie ja tuo, voi huoletta laittaa jalkaan kivan näköisiä kenkiä. Mukavuudesta viis.
Hymyileminen: kun sanat eivät riitä (kielitaito ei riitä), hymyllä pärjää pitkälle. Myös ”olenpahoillaniettenosaakieltännemuttahaluaisin”-katseella.

Päiväni Marie Antoinettena

2010-11-17T23:56:00.000+02:00

En ole nähtävyysihminen. Jos en ole sitä vielä kertonut, tulkoot mainituksi. Pariisissa rakastan sitä ajatusta, että minun ei tarvitse enää käyttää aikaani nähtävyyksien kiertämiseen. Olen ollut täällä riittävän usein. Eiffel-tornin näkeminen lentokoneesta käsin riittää hyvin. Poikkeus vahvistakoot säännön: Versailles on aina jäänyt väliin – koska ei muka ole ollut riittävästi aikaa – joten se tuntui mitä parhaimmalta vapaapäivän retkikohteelta. Etenkin, kun enemmän tai vähemmän salaa ihailen kaikkea prameaa, linnoja, puistoja – ja kuninkaallisuutta.

Sanotaan, että Versailles on rakennettu kuvastamaan aikanaan vallinnutta Ranskan ja sen kuninkaan suuruutta. Mahdin on täytynyt olla valtava – ja hovin jäsenten kunto hyvä. Itse linnassa käytävää riittää, eikä puistoakaan voi millään pieneksi luonnehtia. Sen ajan kengillä käveltynä...

Linnaan ja sen taideteoksiin, koristuksiin sekä tapetteihin (huonekalujen vähyys oli pieni pettymys) perehdyttyäni – ja samalla Manga-näyttelyyn tutustuttuani – päätin kävellä Marie Antoinetten piilopaikaksikin muodostuneelle Petit Trianonille, joka teki suuren vaikutuksen. Linna, muttei sittenkään. Valkoiseksi kalkittuja seiniä, marmorilattioita, mutta matalammat huoneet ja vähemmän kultaa kuin päälinnassa. Siis ehkä enemmän kartano, hieno sellainen. Matkaa sinne oli 1,5km puistoa pitkin. Onneksi väliin mahtui ihana ravintola ”pikku Venetsian” kohdille, jossa lounas ja lasi hyvää Bourdeaux-punaviiniä maistui.

Niin nuo Mangat. Kulttuuri, johon en ole juuri perehtynyt. Ristiriita linnan prameuden ja muovista tehtyjen Mangahahmojen, aikakausien, välillä oli suuri - mutta pidin siitä. Vaikka mieluummin olisin katsellut huonekaluja, jos ne mangahahmojen alta oli pois siirretty.

En tiennytkään, että Versaillessa katseltiin joskus tv:tä ;)

Opaskirjassani sanotaan, että linnan puistossa kävellessä voi kuvitella itsensä Marie Antoinetteksi. Ainakin minä pystyin. Jo linnaa kohti kävellessäni kuulin mielessäni kavioiden kopsetta, sillä hienoilla vaunuillahan sinne olisi pitänyt saapua. Puisto ei ollut kukoistuksissaan. Kiitos sateen ja yllättävän kylmän syksyn, joka on jo pudottanut puista lehdet. Leveät hiekkakäytävät samalla tosin vihjaavat tukaluudesta kesähelteillä. Silti tuohon puistoon olisi mukava palata vaikka picnicin merkeissä (puistossa on erillisiä alueita, joissa picnicit ovat sallittuja).

Kuningattaren makuuhuone

Kyllä kelpaisi linna tai Petit Trianon asunsijaksi. Tosin etenkin linnan makuuhuoneet sisustaisin hieman mukavammin... ;)

A Paris

2010-11-12T12:37:00.000+02:00

Päivä kaksi Pariisissa.

Pieni asuntoni täyttää kaikki tarpeeni. Suihkusta tulee lämmintä vettä ja aamulla saan keitettyä latteni pienellä mutteripannulla. Ikkunasta avautuu vihernäkymä sisäpihalle, jossa nähtävästi asuu näin marraskuussakin lintuja. Tänään heräsin nimittäin linnunlauluun. Ainoastaan internetin puuttuminen välillä harmittaa - riippuvainen, mikä riippuvainen....

Asuntoni sijaitsee alueella, jossa on selvästi paljon paikallista asutusta, vähän hotelleja ja turisteja. Vaikka ehkä Pariisissa ei muutenkaan marraskuussa ole turistiryntäystä. Minusta on ihanaa kulkea alueen katuja aamuisin metrolle ja katsoa ihmisiä kiirehtimässä töihinsä. Eilen Ranskassa oli jokin virallinen vapaapäivä ja kaupunki hiljainen. Tänään kuuli jo rappukäytävän menosta, että useimmilla työt alkavat klo 9. Löysin tämän kohtuuhintaisen asuinpaikan muuten Homelidays:in sivuilta.

Eilisen päivän asua Pariisissa leikkien kameran itselaukaisimella
= koskaan ei voi tietää lopputuloksesta

Tänään pitäisi päästä kunnolla työn touhuun. Eilinen meni vielä vähän sopeutuessa ja valmisteluja tehtäessä. Olen avustamassa suunnittelijaystävääni malliston valmistamisessa. Saan siis tehdä hommia upeiden luomuksien ympäröimänä. Miten inspiroivaa.

Eikä yhtään haittaa, että asunnossani ei ole punaviinin avaamiseen korkkiruuvia: tahdonvoimalla näköjään onnistuu mikä tahansa... ;)

Ciao Milano!

2010-11-09T10:28:00.000+02:00

Ihana ihana Milano. Tarjosi taas paljon - erityisesti visuaalisia virikkeitä ja pieniä nautintoja.

Joka sanoo, että Milano on ruma kaupunki, ei ole kulkenut muotiliikkeiden valloittamaa Via Della Spigaa eikä istunut Corso Como 10:n ihanassa viherkeitaassa tai ihaillut Duomoa auringonvalossa. Hän ei ehkä ole pysähtynyt katselemaan Valentinon liikkeen näyteikkunoita tai vieraillut Miu Miun liikkeessä.

Minua viehättää Milanossa tietty ristiriitaisuus. Syksyn kellastamien lehmusten vieressä voi hyvin olla ikivihreä palmu. Viiden tähden hotellin julkisivu näyttää aivan tavalliselta asuintalolta - vain ikkunoista sisään kurkkimalla tiedät, että kyseessä on design tai boutique -hotelli. Samaan maisemaan saadaan mahtumaan myös historiallisia portteja - jotka on muunnettu näyteikkunatarkoitukseen - ja uusia lasipalatseja.

Rakennustyömaa, joka oli olemassa jo silloin kolme vuotta sitten...
Tuon portin takaa alkaa trendikatu Corso Como

Tämän hetken uusin trendi on selvästi muotiliikkeiden kahvilat. Kolme vuotta sitten oli vasta Caffe Emporio Armani, joka nyt oli saanut täysin uuden ilmeen. Nyt on mahdollisuus samalla tavalla istahtaa kahville Guccille tai ottaa lasillinen Dolce&Gabbanan baarissa. Tämä puolestaan on osa toista trendiä. Yhä useammalla merkillä on tarjolla liikkeissään jotain sellaista, jonka voit hankkia pienellä rahalla. Samalla saat liikkeen hienon kassin ja opit siihen, että hienossa liikkeessä asioiminen on ihan normaalia.

Lempiostoskatujani ovat Via Dante, Corso Vittoria Emanuele II ja Via Mercato aina Corso Comolle saakka. Näyteikkunoita kannattaa puolestaan ihailla Via Della Spigan lisäksi Montenapoleonella

Oma budjettini kului yhteen mustaan mekkoon Nadinelta ja Furlan pinkkiin laukkuun. Jos menette Italiaan, käykää Furlan liikkeessä - näette ihan erilaisen Furlan. Edullisemman ja trendikkäämmän, ihanan.

Valonpilkahduksia

2010-11-04T20:48:00.000+02:00

Ulkona on niin pimeää. En yleensä ole näin voimallisesti siihen reagoinut. Kauhistellut ehkä. Ohimennen. Sen enempään en ole joko kyennyt tai ehtinyt. Nyt se iskee tajuntaani valtavalla voimalla. Tekee mieli vierailla D-vitamiinipurkillakin useammin kuin olisi tarve. Mutta kun tomaatitkin vielä ovat hengissä parvekkeella ja minttu luo uusia oksia, ei vielä voi olla pimeä talvi.

Onneksi elämän mielenkiintoiset käänteet tulivat avuksi. Lomamatkani - jota kesälomaksikin kutsun - Milanoon piti olla se valon pilkahdus. Mutta sitten sainkin kutsun ompelijaksi Pariisiin pariksi viikoksi. Mahdollisuus, johon ilomielin tartuin.Yhtäkkiä marraskuu onkin ohi - luulen nimittäin, että ne pari hassua jäljelle jäävää päivää elän hyvin näiden kokemusten avulla. Minua ei myöskään yhtään haittaa, että pääsen vielä hetkeksi pakoon orastavaa jouluintoilua. En vieläkään rakasta Joulua niin paljoa, että jo marraskuun alussa haluaisin uppoutua sen viemäksi. Vaikka eilen hyräilinkin joululaulua.

Ompelijana Pariisissa. Kuin kirjoissa ja elokuvissa. Sillä erotuksella, että en aio myydä koko omaisuuttani saadakseni lentolipun kasaan ja majapaikkakin on minulla jo tiedossa. Olen sekä innoissani, että hieman peloissani. Tuo jännitys - tai pelko - pitää jalat tukevasti maassa. Tiedän, että matka ei ole vain lomaa. Eivätkä pitkät työpäivät edes Pariisissa ole yhtä glamouria. Minusta myös tuntuu, että tällä matkalla on jokin suurempi merkitys elämässäni, jonka ehkä ymmärrän vasta vuosien päästä.

Joskus harmittelen, että maailmassamme on jo kaikki tavallaan keksitty. Enää ei synny cocochanel-menestystarinoita: pelkällä rohkeudella ja päättäväisyydellä ei vielä pitkälle pötkitä. Toisaalta lahjakkuuskaan ei tunnu riittävän. Silti ainakin kaikkea kolmea ominaisuutta tarvitaan, kun unelmien toteuttamisesta on kyse. Ehkä lähden toteuttamaan palan unelmaani. Tai luomaan uusia. Tarkastamaan, onko se nykyinen unelmani todella sellainen, jota haluan ruokkia, jonka vuoksi olen valmis kestämään myös tätä pimeää...

Mutta ensin Milanoon. Matkalaukun sisältö on molemmilla matkoilla sama: mekkoja ja korkokenkiä.

Syksystä nauttimassa

2010-10-03T16:55:00.000+03:00

Kävelyllä meren äärellä, Mustikkamaalla. Nauttimassa syksystä: vielä lämmittävästä auringosta, tuoksuvasta merestä, keltaisista lehdistä. Katselemassa joutsenperhettä, johon kuului äidin ja isän lisäksi peräti neljä poikasta. Teinejä olivat jo: uhittelivat, kokeilivat siipiään. Heitä ei erottanut vanhemmista kuin vielä harmaa höyhenpeite.

Mietin, miten upealta Helsinki näyttääkään tästä suunnasta katsottuna. Suomenlinnakin ihan lähellä, auringon valokeilassa.

Löysin sen pienen poukaman, johon ensi kesänä teen ehdottomasti retken jos toisen: ottamaan aurinkoa ja liottamaan varpaitani.

Kaikki tämä ihan lähellä kotiani, lyhyen fillarimatkan päässä. Meinasin taas pakahtua!

Hovipukija

2010-10-01T21:14:00.000+03:00

Taidan - vihdoin - olla löytänyt itselleni hovipukijan. Siitä onkin aikaa, kun minulla on ollut viimeksi sellainen. Coco, silloin kun se vielä oli Fredalla, oli liike, jonne menin sekä nautiskelemaan että paniikissa, kun oli pakko löytää jotain. Onneksi saan tehdä nykyisin yhteistyötä Cocon omistajan kanssa Max&co:n liikkeessä.

Enää en kuitenkaan tunne itseäni niin "orvoksi". Löysin Renata Designin tuttuni kautta. Ja onneksi löysin. Liikkeen ytimen muodostavat ranskalaiset ja italialaiset merkit, mm. Axara Paris ja Rinascimento. Ihanana plussana Renatan omaa designia silkistä, jota valmistetaan Suomessa! En aina - enkä useinkaan - ymmärrä hehkutusta "suomalaisesta mitoituksesta". Monille meistä italialaiset ja ranskalaiset sopivat paremmin. Ainakin minulle. En muista, milloin olisin viimeksi vetänyt useita vaatteita päälleni perätysten ilman, että minun olisi pitänyt tehdä kompromisseja tai miettiä, miten vaatetta muokkaisin.

Vaatteita, jotka ovat NIIN Chic. Yksinkertaista, mutta jujullisia.

Kynähameita frilloilla. Paitapuseroita, joissa on röyhelöitä, mutta joissa saattaa olla myös trikoota, mikä lisää käyttömukavuutta huomattavasti. Hauskoja hattuja, vöitä ja upeita, näyttäviä neuleita.

Paris Paris - kuin olisin siellä! <3

En yleensä innostu hehkuttamaan näin. Vain silloin, kun löydän myös itselleni... Olen niin innoissani! Kuvia hankinnoistani luvassa ehdottomasti myöhemmin. Mietitään sitten, istuuko tuo viimeisen kuvan hame paremmin minulle vai nukelle. ;)

Kuvat: RenataDesign

Tähdet tähdet

2010-09-03T19:41:00.000+03:00

Viikkoni ei alkanut hyvin. Eikä oikein jatkunutkaan onnellisten tähtien alla.

Ensin tietokoneeni hajosi vieden mukanaan paljon hyödyllistä ja tarpeellistakin tietoa. Ihmiset, muistakaa ne varmuuskopiot! - ja tätä huudan etenkin itselleni, jolle kovalevyn hajoaminen ei ole mitenkään uusi kokemus. Nyt pöytääni koristaa uusi Hp minikannettava. Muistiltaan aiempaa parempi, mutta tehoiltaan ei, mikä jo nyt saa minut välillä tuskastumaan. Yritän pitää mielessä suunnitelmani, että tämä on nyt sellainen väliaikais-/luentokone ja kunnon koneen ostan vuoden sisällä. Melko suurtakin harmitusta toki kompensoi ihana samppanjan väri, keveys ja akun kesto. Voin jälleen nauttia aamukahvejani rakkaassa keittiössäni samalla koneelta lehtiä ja muuta lukien (ja miksi en ole voinut, too long story.).

Koneharmin jälkeen astuivat kuvaan terveysharmit. Korvatulehdus. Siis lasten tauti. Ikävä sellainen. Tosin ensin melko oireettomana - ja siis jo pari viikkoa jatkuneena. Se edellinen kun ei ole syystä tai toisesta parantunut. Kipua en tunne, mikä on saanut minut epäilemään myös tuntoaistiani. Vai olisinko vain turtunut ja väsynyt kaiken maailman vaivoihin?

Suurin huoleni on kuitenkin kyllästymiseni mustaan ja erityisesti mustiin mekkoihin. Minä, joka olen pukeutunut koko aikuisikäni mustaan ja jolle musta mekko on täydellinen turvavaate. Kuitenkin, kun menen kauppoihin, katselen jälleen vain mustia vaatteita. Tarvitsisin selvästi oman tyylikonsultin, jolle voisin sanoa: "haluaisin pukeutumiseeni jotain uutta väriä".

Piristys sukat ja Wondersit, jotka takaavat pitkät shoppailureissut tyylillä ja tuskatta...

Olen kyllä tehnyt parhaani, ehkä jopa kaikkeni, jotta saisin itseeni virtaa. Olen katsellut vain mukavia tv-ohjelmia. Kävin shoppailemassa, mutta en löytänyt niitä aiemmin "vihdoinniinminunnäköisiäni" vaatteita. Sen sijaan pinkit sukkahousut muuten mustan asun kanssa piristivät juuri sopivasti. Kuten myös Harper's Bazaarin muotinumero, joka on täynnä mitä herkullisimpia ja inspiroivampia kuvia. Kun vielä on tiedossa matka Tukholmaan shoppailemaan, ehkä tämäkin fiilis tästä...

Taitavat tähdet olla silti vähän vinossa.

tapaus minttu ja muuta kesän satoa

2010-08-16T22:14:00.000+03:00

Laitoin mintun jäähylle. Pienempään ruukuun. Miettimään, miten toisten yrttien kanssa käyttäydytään. Oli kasvattanut juuret läpi parvekepalstakorini. Sain kaivaa niitä tosissani - ajatellen palstan kokoa ja syvyyttä. Vielä siellä on minttua, ihan varmasti. Ei se lähde ennen kuin käyn läpi koko mullan. Silti toivon, että vielä saan pienestä yrttimaastani satoa. En ehkä tästä melko karun näköisestä jäännöksestä, mutta jos siihen istuttaisi uusia versoja. Vielä on kesää jäljellä?

Kirjoitan täten myös muistiin, että jos joskus vielä hankin minttua, istutetaan se omaan ruukkuunsa. Palstaan vain basilikaa, tinjamia ja rucolaa.

Hääpuku nro II

Tämä kesä on ollut hääpukujen kesä. Kolmas valmisteilla ollut valmistui vihdoin tänään. Vielä viimeisessä sovituksessa tuli vastoinkäymisiä: vetoketju hajosi. Mietin vain, miten paha tilanne olisi ollut, jos emme olisi enää sovittaneet. Onneksi hajosi nyt eikä vasta silloin, kun morsian on muutenkin jännittynyt ja kaikesta hermostunut. Samalla sain hyvän tekosyyn vielä korjata pari pientä yksityiskohtaa. Mutta - puku on kaunis, onnistunut ja kantajansa näköinen.

Tänään valmistunut hääpuku nro III

Kuinka rakastankaan niitä kahta viimeisintä vaihetta: silitystä ja labelin kiinnitystä.

Oivalluksia elämästä osa 303

2010-08-02T00:33:00.000+03:00

Olen taas yhtä kokemusta rikkaampi: olin tänään "keikalla", tarjoilijana. Ystävää auttamassa, mekkorahoja tienaamassa. Minä, joka en osaa tarjoilla. Veljeni lakkiaisissa muistan kaataneeni tarjottimellisen täysiä kuohuviinilaseja... en lattialle vaan jonkun vieraan päälle. Kahvilassa en saa edes kahvikuppiani kannettua pöytään ilman, että läikkyy. Näistä tilanteista ei ystäväni tiennyt mitään. Muuten olisi jättänyt minut palkkaamatta. Selvisin kunnialla, vaikka pienissä erissä lautasia kannoinkin. Vain kerran lensivät veitset ja haarukat pitkin poikin ja sekin onneksi keittiössä.

Suurempi ahaa-elämys oli ymmärtää jälleen, että jostain syystä noissa juhlatilanteissa viihdyn keittiössä... keittämässä kahvia, asettelemassa ruokia lautaselle, jopa tiskaamassa. Olen hyvä pakenemaan keittiöön, piiloon. Mutta ruokien ja tarjoilujen kautta olen läsnä. Sen tietää ystävänikin. Kun tulee eteen hankala tilanne, minut löytää varmasti keittiöstä. Mutta minut löytää myös silloin, kun haluan tehdä vaikutuksen - tai ilahduttaa. Toiset viihtyvät estradilla, tarjoilemassa. Toiset takahuoneessa, jossa ne parhaat jutut monesti kuullaan ja vaihdetaan. Siellä toimin hyvin, siellä olen joskus jopa tehokas. Mutta kaikkien katseiden alla lautaspinon kantaminen, oi ei, vähemmästäkin ne pudotan.

Olen aina ollut kiinnostunut kaikista tavoista saada selvyyttä itsestäni, elämästäni, ehkä tulevaisuudestanikin. Joskus vuosia sitten kävin joillain hyvinvointimessuilla selvänäköisessä auralukemuksessa. Henkilö, joka ei tiennyt minusta kuin nimen luetteli monia sellaisia ominaisuuksia, jotka olivat täysin minua. Yksi niistä oli se, kuinka minulla on taipumus juhlia järjestäessäni (jota rakastan) keskittyä enemmän siihen, että kattaus on täydellinen ja ananakset pilkottu juuri tietyllä tavalla - sen sijaan, että keskittyisin vieraisiini ja heidän kanssa seurusteluun. Viimeistään nyt allekirjoitan tämän täysin.

Rakastan sitä, kun oivallan ja opin. Elämästä ja itsestäni. Vaikka vain pieniä asioita. Kuten, että jos minun pitäisi toimia catering-ravintola-alalla, kylmäkkö-kokki-tiskari olisi sitten kuitenkin paljon lähempänä todellisuutta kuin tarjoilija. Ellei sitten hovimestarin pesti olisi vielä täyttämättä... ;)

pienen ihmisen suuret ilot

2010-07-27T15:55:00.001+03:00

Sitä pienen ihmisen riemua, kun...

...yksi rakkaimmista hameista menee jälleen päälle

.. yksi ihanista kesämekoistakin mahtuu

...lääkkeen puoliksi sokaisema silmä näkee laittaa jälleen langan neulansilmään

...tomaatintaimet alkavat muodostaa tomaateiksi tunnistettavia hedelmiä (kesän viherpeukaloihme nro II)

...tunnen pitkästä aikaa pakahduttavaa halua ostaa itselleni vaatteita - paljon vaatteita, syysvaatteita

...on saanut makuuhuoneen viilennettyä - kiitos parin päivän viileämmän ilman, kovan tuulen ja tuulettimen - niin, että illalla on ihan mukavaa laittaa peitto päälle

...ystävät ovat palanneet kesälaitumilta ja tiedossa on mukavia hetkiä!

Voisinpa pukeutua kuin...

2010-07-24T13:19:00.000+03:00

Minulla on meneillään "haluan näyttää, elää ja olla kuin Carrie" -kausi. Näitä on ollut ennenkin. Tämä tunne on vain poikkeuksellisen vahva. Erityisesti, haluaisin pukeutua niin kuin Carrie. Olen katsonut sarjan 6. tuotantokauden jaksoja, niitä viimeista kahta Pariisi-jaksoa melkein hidastettuna ja tallentanut mieleeni kaikki asukokonaisuudet. Siinä vaiheessa tiedän olevani friikahtanut, kun pystyn keskustelemaan suunnittelijaystäväni kanssa "se mekko, joka Carriella oli kun..."-tasolla. Hänkin on tainnut katsoa jaksoja muutamaan kertaan. Onneksi. Että en ole ainoa. :)

Toinen Sex and the City -elokuva oli visuaalisesti upea ja visuaalista elämystä meninkin hakemaan. Juoni - siitä varmaan voisi olla montaa mieltä, mutta muistan nauraneeni lähes koko ajan. Piilovitsejä, pientä ironiaa, tilannekomiikkaa. Sellaisesta huumorista pidän.

Erityisesti mieleeni jäivät erilaiset maximekot. Ne laahukselliset, joita Carrie käytti kotonaan. Miten kuningatar-olo siitä tulisikaan, jos liihottelisin kotona aina silkkimekossa, jossa on laahus? Yksi maximekko on päässyt aktiiviseen arkikäyttöön elokuvan innoittamana. Rakastan sitä ja tunnetta, kun mekko liehuu tuulessa...

Tällä hetkellä mielessäni on kolme mekkoa. Se, kun Carrie on lähdössä viimeiselle illalliselle ennen Pariisin koneeseen lähtöä tyttöjen kanssa. Se oranssi ihanuus, joka hehkui kilpaa aavikon hiekan kanssa. Ja ne viimeiset, tämän toisen elokuvan lopussa, joista en löydä kuvia...

Onhan ihan sallittua välillä elää haavemaailmassa, onhan...? :)

kukkia ja askartelu-ideoita

2010-07-16T10:54:00.000+03:00

En taidakkaan olla niin onneton viherpeukalo. Yli puoli vuotta kauneusunia nukkunut orkideani kasvatti ensin varren ja nyt se avaa ensimmäistä kukkaansa. Kukan nuppu näyttää vahvalta - ja kuinka herkän oloinen kukka sieltä avautuukaan.

Olohuoneeni on täynnä punaista ja valkoista. Kankaita. Tämän kesän muotivärit. Ja hääpuvuissa ehdoton trendi on lyhyt. Olen nauttinut niiden työstämisestä. Riittävän haasteellisia ja kaikki erilaisia. Mietin, miten ikinä totun polyestereihin ja polyamideihin uudestaan, kun olen saanut työskennellä nyt vain erilaisten silkkien kanssa. Armanin silkki tuntuu niin ihanalta käsissä, että ei edes harmita, vaikka sen työstäminen on haastavampaa.

Minulla alkoi tänään 'loma'. Kaksi päivää etuajassa. Nyt olisi mahdollisuus toteuttaa kaikkia niitä pieniä ideoita, joita olen kehitellyt. Viime viikolla jo aloitin askartelemalla vanhoista muotilehdistä 'taskuja' joihin voin säilöä kätevästi kaavoja. Espanjan Voguen kuvat ovat niin kauniita, että niillähän voisi päällystää myös vaikka laatikoita. Haluaisin myös ommella pusseja kankaista, joissa voisin luovuttaa valmiit tekelee aina asiakkaalle. Ja tilkuista pöytäliinoja...

Ensin lepään.

Outoja kesäfiiliksiä...

2010-07-11T11:48:00.000+03:00

En ole kesäihminen ja se harmittaa minua. Paljon. En nauti kuumuudesta, hikoilusta. Kun olisi hieman viileämpää, olisi kaapissakin taas enemmän päälle pantavaa. Muistan sen yhden kesän. Kun olin nuori. Kävin kesätöissä ja sen jälkeen aina ystävien kanssa johonkin jäätelölle, salaatille, lasilliselle. Käveltiin pitkin rantoja, flirttailtiin, oltiin vapaita. Sellaiseen kesäfiilikseen en ole sittemmin päässyt. Nyt minusta tuntuu, että alan jo luovuttaa...

Mutta yritän löytää nautintoa jostakin: pienestä parvekepuutarahastani, joka ei ihme kyllä ole vielä kuihtunut, mahdollisuudesta vihdoin nukkua ikkunat ja vaikka parvekkeen ovi auki, meren tuoksusta, mansikoista, aamukahvista parvekkeella... ja tuulesta.

Tämä on ihmeellinen kesä. En sisusta. Ei ole mitään sisustettavaa. Siis sellaista pakonomaista tunnetta vaihtaa huonekalujen paikkaa, väriä tai tyyliä. Edelleen tunnen melkein pahkatuvani aina kun tulen kotiin. Niin rakas paikka tämä minulle on. Outo tunne sekin. Edelleen. Vaikka onkin sotkuinen. Neulat ja kankaat ovat ottaneet vallan, melkein jokaisen nuken päällä on jokin luomus. Ja osin niiden takia en kesää pääse viettämään niin kuin haluaisin.

Tauko blogimaailmasta teki myös hyvää. Vielä en tiedä, kuinka aktiiviseksi jälleen ryhdyn. Lupaamani juhlinta taitaa kuitenkin siirtyä vielä hetken. Mennään fiiliksen mukaan. Kuten myös vaatevalinnoissa aamuisin. Pari viimeistä päivää on tuo fuksian punainen, talven alesta ostettu Vilan mekko ollut pelastus. Mukava, kevyt ja tyylikäs. Kun vanhemmat rouvat pysähtyvät ja kehuvat ulkonäköäni, olen todella otettu. Tiedän, kuinka vaikeaa se meille suomalaisille on. Tuon kanssa puin vaaleanpunaisen Furlan laukun ja mustat korkokengät.

Ehkä tämä kesä on vielä pelastettavissa... Aurinkoa ja ihania kesäpäiviä kaikille! :)

Kuulumisia

2010-04-15T09:43:00.000+03:00

Aamuhetkeni auringossa. Ihana rauha, eikä tarvitse heti höntyillä edes takaisin. Sellainen ei minulle selvästikään sovi. Ehtiihän sitä myöhemminkin päivän aikana.

Kevääni on ollut vilkas. Väsykin iski. Iltaisin, kun vihdoin olisi ollut aikaa, ei enää löytynyt inspiraatiota kirjoittamiseen. Olen selvästi aamukirjoittaja. Pieni vaaleanpunainen kameranikin on vain saanut kulkea päivästä toiseen laukunpohjalla tarpeettomana. Tänään otan sen uudelleen käyttöön. Lupaan.

Onneksi olen ehtinyt tässä välissä myös nautiskelemaan:

... auringon lämmittävistä säteistä.
... pienistä korkokengistä - saappaat jäivät heti, kun siihen avautui pienikin mahdollisuus.
... lämpöisistä tuulen henkäyksistä vielä illallakin.
... takistani, jota viime keväänä puursin ja ahersin.
... hetkistä, kun saan kiinnittää "design by Maarit" -lapun valmistamiini vaatteisiin.
... makuyhdistelmistä, kun Alsacen Pinot Blanc ja ranskalainen sipulikeitto osuvat täydellisesti yhteen.
...elämästä.

Bloginikin ehti täyttää tässä välissä vuoden. Juhlitaan sitä seuraavassa postauksessa.

Farkut - miksi ihmeessä

2010-03-21T11:24:00.000+02:00

Yhtä asiaa en ymmärrä: farkkujen valta-asemaa. Voiko jotain epämukavampaa olla? Kiristävät, puristavat ja ahdistavat. En pääse kyykkyyn ilman, että ottaa polvista vastaan ja täytyy miettiä, näkyykö selkäpuolelta liikaa. Vyötärönauha porautuu vatsan seutuun ikävällä tavalla. Eikä niitä voi hetkeksikään unohtaa. Tuntuvat niin. Ensimmäinen ajatus monella varmasti on, että farkkuni ovat olleet liian pienet. Ehkä niin. Mutta yhtään isommat puolestaan olisivat lantion seudulta ja reisistä isot - jolloin ne eivät ole millään tavalla imartelevat tai edes hyvännäköiset.

Eksyivät päivänä eräänä jalkaani. kun ovat periaatteessa niin ihanat. Mustat, kapeat ja helmillä varustetut. Selectedin mallistosta.

Minulle musta trikoomekko on pitkään ollut farkkujen korvike. Tämä kokemukseni vain vahvistaa ajatustani.. Ajatelkaapa:
... ei tarvitse erikseen miettiä yläosaa
... ei varsinkaan yläosaa, joka peittäisi ja piilottaisi syntyneet jenkkakahvat
... on mukava ja kevyt, ei kiristä
... antaa jaloille liikkumatilaa
... tuntuu kuin olisi vain yöpaita päällä
... joustaa, kulkee mukana, liehuukin tarvittaessa
... kestää pesua ainakin yhtä hyvin kuin farkut ja on tässä mielessä aivan yhtä käytännöllinen
... on naisellinen

Nainen ja helmikorvakorut

2010-03-15T21:46:00.000+02:00

Taidan vähän liiankin hyvin olla sisäistänyt omat toitotukseni siitä, kuinka oma tyylimme kumpuaa sisimmästämme ja kuinka se ilmenee siinä, miten kannamme vaatteitamme. Tai sitten vain huomaan, että en vain puhu, toteutan sitä itse. En ole helmikoruihmisiä, en oikeastaan ole koruihmisiä. Helmikorvikset minulla on ja tänään ne laitoin. Ajattelin, että ne sopisivat tilaisuuden henkeen. Vain huomatakseni, että hetki toisensa jälkeen mieleeni palasi ajatus, että en pidä niistä. Onnistuin ehkä olemaan räpläämättä niitä, mutta en tuntenut oloani hyväksi. Joskus se voi olla pienestä kiinni...

Ja miten nuo pienet jutut korvissani saivat itseni tuntemaan tädiksi, liian vanhaksi kiertämään edes työn merkeissä Vilassa tai H&M:ssä. Ne muuttivat uniformuni - koko mustan asun - viralliseksi ja tylsäksi. Saivat mokomat minut kuvittelemaan itseni jakkuun pukeutuneena, vaikka tosiasiassa päälläni oli joustava paitapusero. Eivät millään lailla saaneet päätäni kohoamaan väsymyksen iskettyä tai selkääni suortumaan päivän kuluessa.

Eikä kyse ole kuin omista mielikuvistani itsestäni ja tyylistäni. Ei edes helmikorvakoruista.

Ihana Pariisi

2010-03-12T11:12:00.000+02:00

Pariisi oli juuri niin ihana kun toivoin ja odotin. Paluu arkeen, joka on siis tapahtunut jo viikko sitten, on ollut vain liian vauhdikas. Mieleeni tallettamani kuvat ja fiilikset tuosta ihanasta kaupungista kuitenkin kannattelevat vielä pitkään.

Jotain fiiliksestäni kertoo se, että minulla ei juuri ole kuvia matkaltani. Halusin mieluummin aistia kaikkea aitona, tallettaa hetkiä ja kuvia mieleeni. Oikeampi syy lienee se, että en halunnut raahata mukanani koko päivää isoa käsilaukkua, johon kamera olisi mahtunut. Minusta ulkomailla on mukaava se, että voin pukeutua juuri niin leidimäisesti kuin haluan, eikä kukaan ihmettele. Ja jos Pariisin kaltaisessa kaupungissa muotiviikkojen aikaan saa myös naisilta kunnioittavia ja ihailevia katseita, voi ajatella onnistuneensa. Olemaan tyylikäs leidi.

Yhden päivän kiertelin pikkuliikkeitä Saint German des Presin alueella. Yritin keksiä, miksi joihinkin liikkeisiin halusin astua sisään, toisiin en. Näinkin paljon ihania liikkeitä: aikaa kului n.6-7h ja sain siinä ajassa koluttua vain n. puolentoista neliökilometrin kokoisen alueen. Miksi minusta tuntuu siltä, että Pariisiin on vielä mentävä uudestaan? ;)

Pariisissa rakastan sitä, että koskaan ei voi tietää, millainen tunnelma kulman takaa löytyy. Huippudesign-liikkeiden jälkeen saattaa olla rivissä kirjakauppoja, ravintoloita - tai astialiikkeitä. Jos yksi katu on hyvin hiljainen ja autio, heti seuraava saattaa olla jo "täynnä". Ihan kuin ihmiset ilmestyisivät sinne tyhjästä ja katoasivat yhtä nopeasti.

Suosikkikulmikseni muodostuivat Rue Bonaparten ja Rue de Four:n kulmat. Sieltä löytyi monia pieniä liikkeitä, joissa myytiin kohtuuhintaisia vaatteita. Niitä reunustivat Max Maran, Tara Jarmonin ja Emporio Armanin aina yhtä hengästyttävät ihanuudet - ja Pennyblackin oma liike. Ko. brandia myy Helsingissä Piucca. Tähän asti olen ollut siinä uskossa, että tuo Max Mara -konserniin kuuluva brandi olisi myynnissä vain multibrand-liikkeissä. Kokonainen kauppa täynnä tuota täydellisesti minun tyyliäni kuvaavan brandin vaatteita meinasi laittaa pään pyörälle.

Toinen kokonainen päiväni kului kangaskauppoja ihaillessa. Haute Couture -kankaita myyvä pieni liike, 5 kerroksinen kangastavaratalo, pelkästään 1-3m paloja myyvä liike ja monta muuta. Kaikki vieri vieressä Sacré-Coeurin alapuolella. Nappeja ja nauhoja muiden pientarvikkeiden lisäksi myyvä liikekin oli meidän perusalepan kokoinen... Mukaan tarttui pari palaa silkkiviskoosia ja tuolta Haute Couture-liikkeestä brodeerattua tylliä. Näistä kuullaan ehkä vielä myöhemminkin. :)

Chanelin liikkeeseen asti en ehtinyt, sillä aikaa piti jättää myös samppanjan maisteluun Pariisin taivaan alla, auringon lämmittäessä ja herättäessä kevään kaipuun sellaisiin mittoihin, etten osaa edes kuvailla.... Lumi, mene jo pois.

Paris, Paris

2010-02-27T12:03:00.000+02:00

Lähden huomenna Pariisiin. Tänään valitsen huolella matkakumppanini, siis mekot. Tämä on viides kertani kaupungissa, mutta ensimmäinen varsinainen muotimatka. Sellainen siitä tuli viimeistään, kun huomasin Pariisin muotiviikkojen alkavan tiistaina. Luulen, että minut voi silloin bongata jostain tapahtumapaikkojen läheltä fiilistelemässä. Ohjelmassa on lisäksi kangaskaupoissa kiertelyä ja ainakin Chanelin pääliikkeessä piipahtamista. Tuo jälkimmäinen nostaa painetta matkalaukun sisällön suhteen. Haluan, että liikkeen vartija avaa minulle oven hymyillen eikä päästä varpaisiin arvioiden.

Muistan, kun kävin parikymppisenä moikkaamassa Pariisissa ystävääni. Jo silloin olin ymmärtänyt, että Pariisissa on lupa pukeutua persoonallisesti ja hyvin. Äitini ihmetteli, miten voin pärjätä matkalla niin vähäisellä tavaramäärällä. Vastaukseni oli: "mekot eivät vie paljoa tilaa." Silloin Pariisissa oli kylmä. Nyt kuulema parhaimmillaan jopa 15 astetta. Se kelpaa minulle. Olen täysin kyllästynyt tähän talveen ja lumeen.

Luvassa siis inspiroitumista, ja katukahviloissa fiilistelyä. Kenkäkauppojen ohittamista silmät kiinni (jotta liian moni pari ei tarttuisi mukaan), boutiqueissa pyörähtelyä ja kevätmielen keräämistä varastoon.

Superylipoppelistikexirallinmoista

2010-02-25T22:51:00.000+02:00

Olen aivan täpinöissäni. Olen kerrankin nähnyt jotain, joka järisytti koko olemustani, hyvällä tavalla. Maija Poppanen Helsingin Kaupunginteatterissa.

Kuva: www.hkt.fi

Ymmärrän nyt paremmin, mitä tarkoitetaan spektaakkelilla ja miltä tuntuu, kun se koskettaa jokaista solua. Tarina täynnä opetuksia, niitä elämän pieniä totuuksia, joista on hyvä meitä aikuisiakin välillä muistuttaa. Loistavia sutkautuksia, joista "olen melkein täydellinen", "minä en ehkä välitä" ja "minä en selitä mitään" jäävät ainakin elämään arkeeni. Haluaisin mennä katsomaan tämän uudestaan, muistikirjan kanssa ja kirjoittaa ne muistiin. Kun se kaikki on vielä puettu asuun, joka sykähdyttää, hämmästyttää ja pitää katseen kiinnitettynä... ja saa nauramaan. Monta kertaa. Huokaus.

Ystäväni sanovat minua leikillään Poppaseksi. Etenkin silloin, jos olen menossa heille lastenhoitajaksi. Lähti varmaan omasta lausahduksestani. On oikealta Poppaselta paljon opittavaa. Jos jonkin voin jo allekirjoittaa, me olemme todella vain itse esteenä monessa asioissa - ja kaikki on mahdollista. Ei kannata tavoitella vain tähtiä, jos voi saada seikkailun... Ja kun lääkkeseen laittaa hieman makeaa, sen saa menemään.

Vain yksi sana voi tätä kuvata: superylipoppelistikexirallinmoista!!!

Kaikki hyvin

2010-02-22T20:37:00.000+02:00

Elämä muuttui kertaheitolla. Ja vihdoin taidan olla löytänyt oman juttuni. Ompeleminen - tai oikeastaan vaatteiden luominen - kaikkine sivuilmiöineen on vienyt täysin mukanaan. En muista, milloin olisin ollut näin innostunut. Hauskinta on, että kaavoitus, jonka kuvittelin olevan kaikkein tylsintä, saa pienen matikkapääni jälleen heräämään. On jännää, kun jostain niin luovasta, kuin vaikkapa uniikkiasujen muotoilusta, voi saada jotain niin systemaattista ja teknistä. Enää en yhtään ihmettele, miksi ompelijan koulutus löytyy tekniikan ja liikenteen opintoalan seasta.Ymmärrän myös, että tarvitsen tällaista taitojen ohjattua kehittämistä, jotta se ompelun ilo pääsee nousemaan huippuunsa.

Varsinkin viime viikolla kotini oli varsinainen ompelupaja. Yksi nukke sai kannettavakseen lyhennettävänä ja pienennettävänä olleen morsiuspuvun (onnea hääparille vielä kerran!), toinen taas viimeistelyä vaille olleen. Yhdellä tuolinnojalla lojuivat koulua varten tehtävänä olleet housut, toisella proto kietaisumekosta, joka seuraavana on listalla.

Kaikki on siis hyvin, pienestä tauosta huolimatta. Kun tietokonekaan ei huuda kärsimystään, ei edes huvikseen, on mukavampi kirjoitella....

...hetkinen...

2010-02-18T20:59:00.000+02:00

Ensin tuli kiire. Sitten täyttyivät ajatukset monesta asiasta. Kun viimein olisi ollut kirjoittamiselle hetkeä ja fiilistä, hajosi tietokone.

eli hetkinen.

arkea ja toivetta keväästä

2010-01-28T09:58:00.000+02:00

Kuva: style.com/Erdem

Arki toi mukanaan kiireen. Tutun ja turhan. Yhtäkkiä kotini on yhtä myllerrystä. En ymmärrä, miten selviäisin perheen pyörittämisestä, kun tuntuu, etten saa itseäni ja omia sotkujani pidettyä kurissa heti kun on muka kiire. Onneksi edes mielessäni on selkiytynyt, minne olen menossa. Helpottaa asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen.

Yhdessä vaiheessa kirjoitin "varastoon" monta ruoka- ja viiniaiheista postausta, joita en kuitenkaan koskaan julkaissut. Monta samaan aihepiiriin liittyvää teemaa mielessäni päätin lopulta perustaa toisen blogin: Kulinarleidi maistelee. Tervetuloa jakamaan myös kulinaristista maailmaa kanssani!

Pakkaset ja arki ovat kuihduttaneet alkaneen uusien asukokonaisuuksien etsimisinnostuksenikin. Minulla on ehkä kaksi tai kolme vaatekertaa, joilla selviän tässä ilmassa. Ne alkavat olla aika käytettyjä. Uusia ei enää tee mieli ostaa. Kohtahan on jo kevät. Olen täysin vakuuttunut, että voisin elää talven kanssa, jos pakkasta olisi kuitenkin vain alle 10 astetta ja vaatekaapissa silloin paljon enemmän valinnanvaraa. Mutta tämä. Tämä on vain liikaa...

Samaan aikaan selailen kevään muotikatalogeja luodakseni mielikuvaa, mitä kevään tullen kaupoista voisi edes yrittää etsiä. Ja haaveilen. Nuo pitsit ja sifongit näyttävät juuri nyt niin raikkailta ja ihanilta.... Tuo Erdemin pitsitakki on yksi suosikeistani. Siinä yhdistyy kiehtovalla tavalla vanha ja uusi. Valentinolta voisin valita montakin mekkoa. On inspiroivaa nähdä heiltä mallisto, joka ei ole vain punaista ja mustaa.

Kuva: style.com/Valentino

kuva: Style.com/Donna Karan

Erityisesti kevään ja kesän malleissa minua kiehtovat sellaiset, joissa yksityiskohtia on tuotu lantion seudulle mallin muuten ollessa yksinkertainen. Kuten tuossa Donna Karanin asussa. Ja nuo nuden värit. Niistä minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa! :)

Unelman tavoittelua

2010-01-19T12:14:00.000+02:00

Kun oli 25 sanoin, että teen vielä 15 vuotta paljon töitä ja sitten ryhdyn atelje-ompelijaksi. Näyttää siltä, että tuo hetki tulee paljon nopeammin. Enkä edes ole viimeiseen kolmeen vuoteen tehnyt äärettömästi töitä. Sitä ennen kylläkin. Niin paljon, että maksan vieläkin monella tavalla.

Nuorena en ole ollut mikään ompelija-ihme. Ala-asteella käsityöt olivat aina seiskaa tai kasia. Yläasteella kävin vain sen yhden pakollisen jakson. Innostuin vasta vanhojen tanssien aikaan. Silloin halusin tehdä itse puvun. Muistan iäti äidin kauhistuneen äänensävyn, kun soitin hänelle jonnekin matkalle, että olin leikannut koko neljä metriä leveän helman taftista väärin. Yritimme olla käteviä ja kiinnitimme helman silitettävällä pikapalteella. Ettei tulisi ompelujälkeä. Kun illalla esitimme tansseja vanhemmille, satoi räntää. Aamulla itse päivään herätessäni huomasin, että koko neljä metriä helmaa on avautunut kosteudesta. Äitini ompeli sitä käsin kiinni aamu varhaisella ja minä päätin, että pikapalte ei ole hyvä juttu.

Onneksi innostukseni ei jäänyt siihen. Sittemmin olen opiskellut itse. Purkanut vanhoja vaatteita ja tutkinut, miten ne on valmistettu. Minusta on tullut melko kätevä, vaikka vieläkin jäljessä on hiomisen varaa. Huomenna aloitan opinnot aikuiskoulutuksessa saadakseni ompelijan perustutkinnon. Toiset keksivät moisen jo 15-vuotiaana, toiset paljon myöhemmin. Hauskinta on, että olen taas innoissani. Niin kuin aina jonkin uuden edessä. Vaikka nyt ajattelen kouluttautumista enemmän itseni kehittämisenä ja harrastuksena kuin opiskeluna. Aion silti hankkia kivan vihkon ja uusia kyniä.

Olen salaa haaveillut, että pääsisin joskus Italiaan johonkin muotitaloon töihin. Nyt en voi ainakaan moittia itseäni siitä, etten olisi edistänyt haavettani. Aloitin eilen nimittäin Italian kurssin...

Mutta olen jälleen oppinut. Että sanomalla johonkin "ei koskaan", juttu on varmasti vielä edessäni.
...Ja että jokaisessa vitsissäkin on aina pieni murunen totuutta ja unelmaa...

inspiraation ihanuus

2010-01-12T14:21:00.000+02:00

Inspiraatio on ihana asia. Kun se iskee, ei tiedä, miten päin olisi. Ei meinaa malttaa toteuttaa yhtä ideaa loppuun kun toinen jo kummittelee mielessä. Kädet syyhyävät, kroppa käy kierroksilla. Vähän kuin olisi rakastunut. Ja onkin, itseensä ja omaan osaamiseensa. Sille pitää antaa tilaa. Sen täytyy antaa tehdä oma työnsä. Vain siten voin olla varma, että se tulee vierailulle vielä toisenkin kerran...

Katson kangasta.

Annan sen hakea muotoaan. En pakota.

Lopulta se näyttää siltä, että sitä ei ole pakotettu.

Se laskeutuu juuri niin kuin sen kuuluu.

Asettuu luonnollisille laskoksilleen.

Valo taittuu oikealla tavalla.

Tasapaino, harmonia.

Niin kaunis.

Sydän meinaa pakahtua...

Näiden hetkien ansiosta jaksaa taas. Ainakin huomiseen.

Leikkiä lookilla

2010-01-10T19:50:00.000+02:00

Pääsin vihdoin vauhtiin vaatekomeroni läpikäynnin kanssa. Hyvin pian jouduin toteamaan, että minulla on paljon ihania vaatteita, jotka eivät enää mene päälle. En ole raaskinut niitä kuitenkaan poistaa. Koska en todennäköisesti aivan pienimpiin mittoihini koskaan enää palaa, on aika antaa noiden ihanuuksien mennä. Ehkä jopa koon pienentyminen on nyt todennäköisempää, kun en sitä varsinaisesti odota...

Noilla poistettavien kasaan joutuneilla on kuitenkin ollut selvästi tehtävänsä kaapissakin. Ne ovat luoneet mielikuvaa, että minulla olisi muitakin kuin mustia vaatteita. Sillä nyt vaatekaappini näyttää hyvin tylsältä - ja mustalta. Kyseisten vaatteiden joukossa oli monta erikoisuutta. Sellaisia, joilla aikoinaan leikittelin. Harkitsen vakavasti kotikirpparin järjestämistä ystävien kesken, jos siten kaikki ihanuudet saisivat edes hyvän kodin.

Ehkä juuri tuosta syystä innostuinkin lopulta look-leikkiin itseni kanssa. Tein itselleni kiharat papiljotein ja sormikiharoin ja kampasin ne 20-luvun tyyliin - Coco Chaneliakin matkien. Sunnuntai-illan ratoksi meikkasin itselleni nuden meikin voimakkaine kulmakarvoneein ja punaisine huulineen ja puin lempipikkumustani (Tiger of Sweden) päälle...

Miksi juhlia ei voi olla juuri silloin, kun niihin olisi sopiva look valmiina? Ja miksei tällaista lookia koskaan synny silloin kun on juhlat?

rentoutumista ja luovuudenpuuskia

2010-01-07T20:20:00.001+02:00

Ostin itselleni Women's Tea:tä. Halusin jotain uutta makua ja sorruin pakkauksen ja lupauksien edessä. Tee lupaa rentouttaa niin kehon kuin mielen muistuttaen samalla, kuinka tärkeää rentoutuminen on halutessamme päästä käsiksi sisäisen minämme kanssa. Ainesosien joukosta löytyy niin inkivääri, kaneli kuin voikukka, lakritsanjuuri ja väinönputkiuute vain osan mainitakseni. En tiedä, oliko se tämän teen ansiota vai syytä, että nukuin tänään neljän tunnin päiväunet - ja nyt olen aivan sekaisin päivästä ja vuorokauden ajasta.

Tee lupaa myös auttaa luovuuden esiintuomisessa. Innostus ompeluun on taas kasvussa, tuskin kuitenkaan teen takia. Työn alla on coctailmekko, jota työstän ensin lakanakankaasta nuken päälle saadakseni luotua jonkinlaiset kaavat. Lopullinen versio toteutetaan vihreästä thai-silkistä. Tänään edistyi myös ajatus, että saisin kehittyä ompelijana - ja mahdollisesti joku päivä ompelijan paperin käteeni. Alku tämäkin.

Päivän hyvä teko itselle: hyvinvointiteetä ja pitkät kauneusunet

Lasagne

2010-01-06T18:06:00.000+02:00

Olen haaveillut kunnon lasagnesta jo pitkään. Omissa kokkailuissani yritän pysytellä sokerittomalla linjalla, täysjyvää suosien, valkoiset jauhot pois jättäen. Tosin yleensä syön sitten karkkina sen, mitä ehkä muissa ruuissa voitan. Lasagnessa minua on harmittanut erityisesti valkokastike. Tomaattipohjaisesta jauhelihakastikkeesta kun voi jättää sokerin hyvinkin pois ja lasagnelevytkin on saatavilla täysjyväversiona. Perinteinen valkokastike vehnäjauhosta valmistettuna vesittää kuitenkin molempien tarkoituksen. Sen valmistaminen tattarijauhosta muuttanee makua - ainakin etukäteen ajateltuna - liikaa. Ja kun vielä maizenat ja perunajauhot löytyvät kielettyjen listalta, on probleemaa lähestyttävä aivan uudella tavalla.

Tänään keksin: korvaan valkokastikkeen ranskankerma-kananmuna-juustoraaste-seoksella. Pakkohan sitä oli heti kokeilla. Ainakin ulkonäöllisesti toimii.

Lasagne a'la Maarit (sokeriton ja vehnäjauhoton)

Täysjyvälasagnelevyjä

Jauhelihakastike:

1 purjo

2 valkosipulin kynttä

chilijauhetta

500g jauhelihaa

1 prk tomaattimurskaa

1 pieni prk tomaattipyrettä

liraus balsamicoa tomaatin kirpeyttä taittamaan

timjamia

suolaa

mustapippuria

"valkokastike"

600g ranskankermaa

3 kananmunaa

lähes pussillinen juustoraastetta (jätä hieman pinnalle ripoteltavaksi)

Suunnitelmat reseptin hiomiseksi ovat jo valmiina. Seuraavaksi ajattelin kokeilla lihan tilalla kalaa. Kastikkeeseen lisäisin silloin hieman vaikka rapulientä makua tuomaan. Ranskankerman sijaan täytyy myös kokeilla niin kerma-kananmuna kuin jogurtti-kananmuna seosta. Olen erityisen innostunut Turkkilaisen jogurtin tunkemisesta ruokaan kuin ruokaan sen edullisuuden ja säilyvyyden ansiosta.

Tuoksu on ainakin huumaava. Päällimmäinen kerros näyttää juuri niin rapsakalta, kuin lasagnessa parhaimmillaan. Ja maku...

Päivän hyvä teko itselle: terveyslasagnea ja tanssitunti.

(Näistä innostuneena vaatekaappiin sukeltaminen saa jäädä seuraavalle päivälle).

Yllätyksiä vaatekomerossa?

2010-01-06T11:12:00.000+02:00

Tänään ajattelin käydä vaatekaappiani läpi uusien vaateyhdistelmien löytämisen toivossa. Samalla aion opetella kuvaamaan vaatteita itselaukaisimen avulla. Tätä varten hankin pienen jalustan kameralle, jotta se pysyisi paikallaan - jalusta on niin pieni, että se on melkein jo söpö. Sopii hyvin pienen vaaleanpunaisen kamerani pariksi. :)

Taustalle laitan soimaan Nina Garcian kirjassaan "The Style Strategy" laatiman soittolistan vaatekaapin läpikäynnille. Listalta löytyy mm. Christina Aguileran Beautiful, No Doubtin Just a Girl, Princen Rasberry Beret, Abban Dancing Queen, Madonnan Vogue ja monen monta muuta. Sopivassa suhteessa itsevarmuutta luovaa, oman itsensä kauneudesta muistuttavaa ja energisoivaa musiikkia. Nina suosittelee tietenkin samppanjaa sopivan rentouden saavuttamiseksi. Itse taidan tyytyä tällä kertaa hyvään punaviiniin.

Ensin valitsen alaosan. Sitten kokeilen sen kanssa lähes kaikki yläosat löytääkseni sopivia yhdistelmiä. Lopputuloksena on toivottavasti läjä vaatteita, jotka pääsevät kierrätykseen, monta uutta yhdistelmää arkeani piristämään ja lista vaatteista, joita kaapini vielä kaipaa. Metodit, joita käytän asiakkaideni vaatekaappeja läpikäydessäni, tulevat nyt testatuiksi myös omassa kaapissani.

Toivon itseltäni luovuutta, rajojen ylittämistä ja kykyä nähdä uudella tavalla. Ehkä myös löydän uudelleen sisäisen ladyni - hulluttelevan ja pukeutumisesta nauttivan - joka näyttäytyi mm. omissa kolmekymppisissään aikoinaan kuvatun näköisenä... :)

Pukeutumisideoiden lähteitä

2010-01-03T12:26:00.008+02:00

Joskus tarvitsen muistutusta. Siitä, kuinka paljon hyvää oloa pukeutuminen ja vaatteet minulle tuottavat. En tiedä, johtuuko se rahan puutteesta vai rohkeudesta, mutta en vieläkään koe pukeutuvani niin kuin aina mielessäni kuvittelen. Tämä tunika + legginssit -tyyli on aivan liian mukava, jotta siltä osaisin kieltäytyä. Silti tunnen itseni minäksi vasta kun mekko on päällä...

Yksi parhaista pukeutumiseni innoittajista on Paholainen pukeutuu Pradaan -leffa. Etenkin Andrean hahmon asut - sen jälkeen, kun hän keksii pukeutumisen jujun - saavat minut aina huokailemaan ihastuksesta. Riippumatta siitä, kuinka monta kertaa leffan olen nähnyt. Niin tälläkin kertaa. Edes Sinkkuelämää ei toimi samoin.

Kuva elokuvasta Paholainen pukeutuu Pradaan

Samanlaisia reaktioita minussa herätti Lipstick Jungle-sarja. Vaikka päähenkilöt ovat minua vanhempia, voisin nähdä itseni useimmissa heidän asuistaan.

Lipstick Jungle - kuva poimittu jostain nettiavaruudesta ...

Sitten ovat vielä kaikki ne leffat, jotka kuvaavat menneitä vuosisatoja. Viimeisimpänä Marie Antoinette ja Coco Avant Chanel. Mietin, miten voin pitää yhtä aikaa niin paljon sekä nykymaailman yksinkertaisesta että menneen maailman runsaasta tyylistä. Jos olisi aikakone, haluaisin matkustaa 1800- luvulle ja kokea sen maailman edes kerran. Krinoliineineen korsetteineen kaikkineen.

Hyvä teko itselle: Kevään värinen kukkakimppu arkea koristamaan

Tämän vuoden puolella

2010-01-01T12:56:00.005+02:00

Voisiko kauniimpana vuosi alkaa? Puiden oksillakin on lumipeite ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Voi kun olisi koko loppuvuosi tällaista: valoisaa ja kaunista. Skoolaan vielä kerran tälle ja tulevalle...

Vuoden vaihtumista todistin erityisen leppoisissa merkeissä: lämpöisesti sisätiloista sohvalla istuen, taivaalle nousevia raketteja katsellen. Juhlamekon sijaan päällä oli lämmin villatunika ja jalassa matalat saappaat - jotta yöllä olisi helppo hipsiä kotiin. Ei viime hetken mekkopaniikkia Zarassa tai juhlakorkkareissa palelua ulkona. Tällä kertaa tämä tuntui hyvältä, vaikka yleensä haluan käyttää kaikki mahdollisuudet pikkumustien ulkoilutukseen hyväksi.

Uskon vakaasti siihen, että muiden on hyvä olla ihmisen lähellä, jos hänellä itsellään on hyvä olla itsensä kanssa. Saavutettuani hiljattain hyvän olon itseni kanssa, päätin tehdä tosissani töitä sen eteen, että se hyvä olo säilyisi. Jokainen suhdehan vaatii hieman työskentelyä, eikö? Tunnen, että olen sekä sen velkaa itselleni niin myös sen ansainnut. Tämä siis lupaukseni tälle vuodelle: olla hyvä itselle.

Aloitin kirjoittamalla tauluun, että olen ihana.

Ihanaa Vuotta 2010! Toivotaan, että se tuo mukanaan paljon unelmien täyttymystä, onnellisuutta ja iloa, rauhaisaa eloa... :)

Kohti Uutta Vuotta

2009-12-31T09:52:00.004+02:00

Vuosi sitten vuoden vaihtuessa mietin mielessäni, että tuleva vuosi ei voi olla entistä rankempi. Kyllä se taisi olla. Siitä oppineena en aio moista tänään ajatella, vaikka kuinka mieli tekisi. Mennyt vuosi on ollut kova, mutta opettavainen. Se on antanut toivoa ja samalla vetänyt maton alta monta kertaa. Olisi helppo ajatella, että tämän pahemmaksi ei voi mennä. Mutta aina voi...

Tänään on aika skoolata, menneelle ja etenkin tulevalle. Ihania Uuden Vuoden juhlia kaikille!

Ihana ihana Coco

2009-12-30T18:35:00.006+02:00

Kuva: www.finnkino.fi

Kävin eilen katsomassa Coco avant Chanelin. Ihana leffa. Ollapa Coco Chanel. Se rohkeus ja visuaalisuus - tunteiden ja kohtalon aistiminen (samalla kun niiden kieltäminen) - mahdollisuuksien hyödyntäminen.

Kun leffan lopussa näytettiin Chanelin suunnittelemien vaatteiden kavalkadi, kylmänväreet kulkivat pitkin kehoani. Niin upeaa! Elokuvan alkuosa esitteli hyvin sen ajan naisten pukeutumista. Siksi oli helppo ymmärtää miten paljon Coco on tuolloin vaikuttanut naisten pukeutumiseen. Toisaalta ranskaksi puhuttu, samppanjalla ja ihanilla vaatteilla varustettu elokuva tuntuu aina jotenkin luksukselta. Etenkin leidiseurassa. ;)

Leffaa katsoessani mietin moneen kertaan, voisiko nykypäivänä oikeastaan tehdä mitään vastaavaa. Sanotaan, että muodissa kaikki on jo keksitty. Onko niin?

Silti haaveilen. Että uskaltaisin aina pukeutua mustaan, koska se on "väri, jossa on oikeasti väriä" (ja koska oikeasti rakastan pukeutua mustaan). :) Että kun jokin on melkein hyvä, ottaisin sakset käsiini ja muotoilisin siitä hyvän. Että uskaltaisin kulkea kohti unelmaani!

Että minulla olisi se oma liike, jonka takahuoneessa olisi ompelimo. Ja sushibaari vieressä...

maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

2009-12-30T17:50:00.003+02:00

Miksi

...kaappien stadardi syvyys on 60 cm? Vaatekaappien. Jos taittelee vaatteet vain yhteen riviin, jää hukkatilaa. Jos haluaa kaksi riviä, toiseen ei mahdu kuin toppeja. Takariviä ei kuitenkaan näe, jolloin sieltä jonkin vaatteen poimiminen kiireessä myllää väkisinkin koko kaapin.

...on olemassa paikka nimeltä "varma paikka", josta ei kuitenkaan löydä tarvitsemaansa ja sinne visusti tallentamaansa? Ja miksi sinne paikkaan aina ajautuu se asia, joka ei ainakaan saisi?

...Ikean Lack-hylly on juuri 110 cm eikä esim. 80 cm tai 90 cm? Tätä olen ehkä ennenkin kysynyt, mutta ko. hyllyjen vankkumattomana kannattajana ihmettelen edelleen.

...joskus ei osaa vain päättää, vaikka kyse olisi niinkin yksinkertaisesta jutusta kuin kielikurssin valitsemisesta - että Italiaa vai Ranskaa? Molemmat kiehtovat, molempia haluaisi taitaa, mutta huonolla kielipäällä varustautuneena täytyy ymmärtää, että molempiin ei ehkä pysty.

...on niin vaikea viettää juhlapäiviä juuri siten, kuin itsestä tuntuu hyvältä? Miksi Uutena Vuotena tuntee huonoa omaatuntoa, jos ei ole kaupungilla riekkumassa huulet punattuina?

...jokin tietty laulu jää soimaan päähän, toinen ei?

Se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.

...

aikamatkalla

2009-12-29T11:04:00.009+02:00

Lahjoja on oikeastaan oikein mukava saada. Kuten niitä on myös mukava antaa. Joulupakettien edessä minustakin taitaa löytyä se pieni utelias innostunut lapsi. Enää ei tule mieleenkään sanoa, että "miksi sain niin vähän paketteja". On vain kiitollinen kaikista. Mutta onhan se lahjojen avaaminen jännittävää puuhaa... etenkään jos ei yhtään osaa arvata, mitä niistä paljastuu.

Sain ystäviltäni neljä vuoden 1967-68 muotilehteä. Aivan ihana yllätys. Muotisorja nimisiä, joissa on vielä alkuperäiset kaavatkin mukana. Tuon ajan muotikuvat tuovat mummini mieleen. Voin hyvin kuvitella hänet pukeutumassa lehdissä esiteltyihin vaatteisiin. Ainakin hänen omissa 60-vuotisjuhlissaan käyttämänsä mekko on kuin suoraan lehden sivuilta. Kyseinen mekko taitaa olla vielä tallellakin.

Tuon ajan tyyli puhuttelee kovastikin: yksinkertaista, mutta naisellista ja huoliteltua. Nuo A-linjaiset kotelomekot ovat erityisen viehättäviä. Ne Nina Garciakin on listannut yhdeksi "must have"-vaatteeksi helppoutensa ja monikäyttöisyytensä vuoksi. Ne eivät ole vartalolleni parhaita mahdollisia, mutta ehkä hyvillä kaavoilla osaisin minulle sopivan muotoilla. Ainakin yksi babydoll-mekko pääsee varmasti ensi kesänä valmistuksen alle. Toinen taas inspiroi minua hankkimaan eilen saman värisen neuletunikan Mangosta.

Vajoan omaan haavemaailmaani...

Takkilöytö

2009-12-28T19:49:00.006+02:00

Tänään tuli hankittua puoliheräteostoksena niin vinkeän värinen takki, että yritin linjastani poiketen jopa ottaa kuvia päivän asu -esittelyä varten. Kuvat eivät onnistuneet, mutta takki on silti ihana. Ril'sin mallistosta ja lohenpunaisenpinkki, kuten kevätkauden alkaessa pitääkin.
Onneksi Ril'sin omassa liikkeessä oli alkanut myös jo ale, joten hintakaan ei päätä huimannut.

Tämäkään takki ei minua pelasta, jos kovat pakkaset iskevät ja untuvatakki ei ole riittävän siisti pukine. Mutta se vahvistaa ajatustani, että takilla on merkitystä: teemme niin usein ensivaikutelman takki päällä, että sellaiseen kannattaa satsata. Minua ei myöskään haittaa, jos takki on sen verran näyttävä, että muut asusteet ja vaatteet täytyy valita sen perusteella. Se on tavallaan vain hauskaa ja mukavaa vaihtelua.

Tykkään kovin Ril'sin nykylinjasta. Uudet suunnittelijat ovat piristäneet ja nuorentaneet mallistoa, vaikka ei siinä koskaan ole mitään vikaa ollut. Kun vielä saisivat mitotuksen entistä paremmin suomalaiselle naiselle sopivaksi: Ril'sin vaatteet - erityisesti mekot - vaativat mielestäni vähän liian kapeaa vyötäröä...

Alemyyntien muusta tarjonnasta en saanut kovin selkeää kuvaa. Olin enemmän liikkeellä täydentämässä perusvaatevarastojani: neulepaitoja, tunikoita ja jumppavaatteita. Etenkin Mangosta ja Zarasta tulee haettua sellaisia, joita on mahdollisesti aiemmin jo sovittanut, mutta joita ei ole syystä tai toisesta raaskinut ostaa. Löytöjen aika on myöhemmin, vaikka onhan tuo takkikin sellainen...

Huomenna alkaa kevät

2009-12-27T21:29:00.005+02:00

Jouluinnostukseni, joka tänä vuonna on ollut harvinaisen korkealla, ei kanna kuitenkaan kovin pitkälle. Enemmänkin olen täysin valmis sanomaan sille näkemisiin ja siirtymään eteenpäin. "Kiitos Joulu, kun kävit, nähdään taas!"

Oman mittapuuni mukaan huomenna alkaa kevät ja sen mukana uudet kujeet. Jos sitä ei tekisikään Uuden Vuoden lupauksia vaan kevätlupauksia ja aloittaisikin niiden toteuttamisen jo ennen vuoden vaihdetta. Olisiko niissä silloin helpompi pysyä?

Valoisa aikahan on jo monta sekuntia - ehkä jopa minuutin/minuutteja - pidempi kuin viikko sitten. Loistava aika tehdä siis suunnitelmia kevättä varten. Syksyllä olin auttamattomasti myöhässä kaikkien kurssien ja aloitusten suhteen, joten nyt ajattelin korjata tilanteen. Tänään olen leffojen katselun lomassa selvitellyt mahdollisuuksia itseni kehittämiseen. Listani jutuista, joita olisi kiva tehdä, alkaa olla pitkä: ranskaa, italiaa, flamencoa, pilatesta, vihanneksista koristeita-kurssi, hopeatöitä, maalausta, vintagemenetelmiä, novellikirjoitusta, teatteri-ilmaisua...

Viimeistään Uuden Vuoden jälkeen saavat liikaa Joulusta muistuttavat koristeet lähteä. Jo sitä ennen pyrkivät erilaiset pinkit esineet ja asusteet arkeeni. Otan ne taas riemumielin vastaan!

Joulun jälkitunnelmia

2009-12-26T13:15:00.006+02:00

Joulu tuli ja oli. Toi mukanansa ihania hetkiä, yhdessäoloa, riemua ja naurua. Herkutteluhetkiä, monia makuja. Mutta myös kynttilänloistetta ja rauhaa. Ja lahjoja, mieluisia lahjoja.

Kummipojalleni hankin "paappaat", saappaat. Kenkäfriikki sai siis kenkäfriikiltä kengät. Kuinka mieluiset ne olivatkaan! Kulki koko illan ne jalassa eikä olisi ottanut niitä pois nukkumaan mennessään. Heräsi vielä uudestaan hetken torkuttuaan jouluyöhön seuraksemme ja pyysi saada "paappaat" jalkaansa. Kummitäti ei ainakaan osannut sanoa moiseen ei...

Sekin on nyt koettu: joululauluja on laulettu tietokoneelta sointuja ja sanoja seuraten nuottien puuttuessa. Moinen ei silti haitannut musisointiamme. Enemmänkin, kiitos teknologian, lauluhetkemme onnistui.

Kuulin, että jos jouluyönä valvoo, pysyy koko vuoden virkeänä. Se sopisi minulle. Sillä jouluyö tuli vietettyä hyvien ystävien kanssa kuusen kynttilöiden valossa (oikeat kynttilät, ihanan tunnelmalliset) jutellen ja kuohuviiniä maistellen. Vähäisistä yöunista huolimatta mieli oli aamulla virkeä. Niin tapahtuu silloin, kun vietetty aika on ollut mieluista ja ihanaa!

Joulupäivänä vietimme perhejoulua herkuista nauttien ja paketteja availlen. Mietin, että pikkuvierailta vaaditaan paljon, kun täytyy toinenkin päivä jaksaa malttaa paketteja odotellessa.

Tänään on oma vuoroni. Olla rauhassa. Käperryn sohvalle viltin alle, sytytän kynttilät ja otan uuden kirjan - Carlos Ruiz Zafónin Enkelipelin - käteen. Lasiin kaadan lempipunaviiniäni Villa Maria Pinot Noiria, jonka saan nauttia uudesta Pinot Noirille tarkoitetusta lasista. Samalla annan Joulun mennä...

Joulu saa tulla

2009-12-23T10:26:00.007+02:00

Minulla on välillä hyvinkin naiiveja ajatuksia. Meillä kaikilla, toivottavasti. Omani liittyvät usein joko tyylikysymyksiin tai ympärillä tapahtuvaan ja valintoihin. '

Tänään selasin herättyäni puhelimella uutisotsikoita ja osasin jo varautua, että lunta on tullut vielä lisää... En välttynyt ajattelemasta, että parin kolmen talven lumet taitavat tulla kerralla. Että kumpi onkaan loppujen lopuksi mukavampaa - se, että joka vuosi saadaan vähän lunta vai että joka kolmas vuosi on runsasluminen ja muut talvet selviää hyvin pikkukengillä. Tästä huomaa, että minulla ei ole lapsia, koska uskon, että lähes jokaisessa lapsiperheessä tiedetään vastaus...

Näitä muita superajatuksiani ovat mm. että miehille ei pitäisi olla tarjolla kuin mustia sukkia, niin kukaan ei laittaisi vaaleita jalkaansa. Vaaleita kenkiä ostaessa vaaleat sukat tulisivat mukana. Naisten puolestaan pitäisi saada mustat ja valkoiset perustopit ja -paidat "kaupan päälle", koska niiden ostaminen on niin tylsää. Kuvittelen, että pukeutumistyylimme parantuisi huomattavasti, jos ei olisi tarjolla tyylittömiä vaatteita ja kaikki myytävät housutkin olisi hyvälaatuisia.

Ja että jos ei olisi kuin ympäristöystävällisiä tuotteita, kukaan ei käyttäisi muita. Tai jos olisi vain täysjyvätuotteita ja sokerittomia vaihtoehtoja, voisimme kaikki paremmin ja superkokit toisivat markkinoille kirjakaupalla niistä luotujen herkkujen reseptejä

Minulle on myös luontaista ajatella, että murheet ja suru on elämässä vakio. Toisille ne vain tulevat tipottain, toisille kovinkin kasautuneena. Tämä ajatus on auttanut itseäni jaksamaan vaikeina hetkinä. Valitettavasti vuosi 2009 on saanut ymmärtämään, että näin ei välttämättä ole. Mutta tällainen ajatus tuo minulle lohtua: "Jos selviän tästä, jaksan tämän, on tie edessä valoisampi."

Näiden ajatusten kanssa yritän asettua Joulun viettoon. Tänään vielä hieman kokkailua joulupäivää silmällä pitäen. Illalla ehkä lasillinen portviiniä, Joulun kunniaksi. Iloitsen lumesta ja sen tuomasta valosta, kynttilöistä ja ihanasta kodista, joka tuo minulle enemmän turvaa kuin koskaan mikään. Joulu saa tulla...

Ihanaa ja rauhaisaa Joulua kaikille!

p.s. Oheinen video on surumielinen, mutta melodia on niin ihana ja se tuo mieleen hyviä muistoja joulusta muutaman vuoden takaa vihreässä Kaliforniassa. Ehkä tuossa videossa on ripaus siitä, miten joskus tulevaisuudessa haluaisin joulua viettää. Ja kun se sopii niin hyvin tämän vuoden lahjapaperiteemaanikin...

Oh, hey lover

2009-12-19T14:00:00.006+02:00

Designin viemää. Muodon vuoksi.

Kartellin mallistosta löytyvä Victoria Ghost -tuoli on ollut kauan unelmani. Kaipaamani piste i:n päälle. Ihastuin siihen viimeistään Milanossa. Siellä tuolia näki monissa baareissa. Sittemmin olen käynyt katselemassa tuolia Kartellin liikkeessä, Stockalla, koeistumassa sitä Teatterissa. Olen odottanut, että ensihuuma katoaisi ja voisin elää ilman tuota muotovaliota, mutta en... Muuttobudjettia luodessani kirjoitin listaan ensimmäisenä 'se ihana tuoli'.

Tuolissa yhdistyy minua puhuttelevalla tavalla nykypäivä (muovi), valon ja keveyden kaipuu (läpinäkyvyys) ja jotain vanhaa (selkänojan muoto). Uskon tämän olevan tulevaisuuden klassikko: aikaa kestävä ja erilaisissa sisustuksissa uusiutuva.

Kun jonkin esineen muotokieli viehättää, en lakkaa sitä ihailemasta. Minut valtaa sellainen tunne, jota varmasti tuntee ihanan ihmisenkin edessä. Meinaan pakahtua ja hymyilen.

Nyt se viimein on minun, kolmen vuoden odottelun jälkeen. Mietin, kauan voin vain istua, katsella ja huokailla. Tuolin voimalla sain laitettua "pukeutumishuone" -nurkan lähes kuntoon. Voi miten odotankaan, että voin istua pöydän ääressä ja kaunistautua...